Kilpailutetaan peruskoulut!
30. 9. 2008 kello 9:35 Teppo MoisioNuori vantaalainen valtuustoehdokas Tomi Sandström (kok) iskee blogissaan pöytään tiukan vaalivaltin: Koulut pitäisi kilpailuttaa.
“Perheille voitaisiin antaa palvelusetelit, joilla he voisivat laittaa lapsena haluamaansa kouluun riippumatta siitä, onko koulu kunnan vai yksityinen. Jos vieläpä kuka tahansa voi tarpeen vaatiessa perustaa koulun, syntyy helposti kilpailua oppilaista. Kilpailemalla koulut kehittävät toimintaansa ja yrittävät houkutella oppilaita parhaalla opetuksellaan. [- - -] Jos joku koulu aiotaan lakkauttaa, vanhemmat voivat vaikka itse perustaa tilalle uuden koulun tai jatkaa kunnan luovuttamaa toimintaa sen sijaan, että lapset siirrettäisiin kauemmas isompaan kouluun.”
Sandström uskoo siihen, että yksityinen yritys hoitaa asian kuin asian virkamiestä paremmin. Kaikki eivät usko samoin.
Mitä kaikkea kaupungin palveluita on järkevää kilpailuttaa ja antaa yksityisyritysten hoidettavaksi? Mitä yksityiskouluista ja Sandströmin koulupalveluseteleistä seuraisi?
30. syyskuuta 2008 kello 10.21
Onko tässä sama hämmentämisen ajatus kuin Vanhasen korpilähiöihaaveessa. Seuraukset unohtuvat? Suomen menestysresepti maailman markkinoilla - kaikkine Nokioineen - on ollut kaikille annettava perusopetus. Luther muuten lienee ollut ensimmäinen tämän kaikille annettavan opetuksen julistaja. Nämä eliittikoulukehityksen vauhdittajat eivät huomaa eriytymisen seurauksia yhteiskunnassa, omaa etuaan.
Vennamo puhui aikanaan seteliselkärankaisista. Markkinoita palvova palveluseteliyhteiskunta tuotteistaa hyvinvoinnin.
30. syyskuuta 2008 kello 11.13
Kokoomusvaltaisessa Espoossa on varmaankin samankaltaisia ajatuksia tietyn sektorin ehdokkailla. En näe kilpailuttamista sellaisena asiana, joka ratkaisisi kaikki ongelmat, toisin kuin suuri(n) osa kokoomuslaisista tuntuu uskovan. Markkinoiden “näkymätön käsi” ei todellakaan ohjaa yhteiskunnan kehitystä aina ja poikkeuksetta oikeaan suuntaan. Peruskoulujen tapauksessa kilpailuttaminen ja yksityiskoulut aiheuttaisivat lisää eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Syntyisi “hyviä kouluja” ja “huonoja kouluja”, joista ensiksimainittuihin pääsisi paksulla lompakolla, ja jälkimmäisiin “jouduttaisiin”. Palvelusetelien ulottaminen perusopetukseen olisi siis suuri virhe, jonka korjaamiseen jouduttaisiin myöhemmin käyttämään paljon enemmän resursseja kuin mitä nyt lyhyellä tähtäimellä mahdollisesti säästettäisiin.
Eriarvoistumisen suunta on saatava katkaistua, joten jätetään perusopetus tältä osin rauhaan. Keskitytään ennemminkin laatuun, joka on tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Yksityistäminen tuntuu olevan joillekin itseisarvo, jolla uskotellaan itselle ja muille että näin ollaan tekemässä jotain parempaa. Sen sijaan tasapäistämistä en minäkään kannata, joten uusia erilaisia opetusryhmiä peruskoulujen sisälle kannattaisi silti lisätä.
30. syyskuuta 2008 kello 11.29
Tomi sanoo blogissaan että Ruotsissa tätä on kokeiltu, hyvin tuloksin. Noh kun tietää Ruotsin peruskoulun alennustilan, niin mikä tahansa muutos on todennäköisesti positiiviseen suuntaan
Nämä vapaakoulut (friskolor) joita perustasolla tällä hetkellä on 635 toimivat siten että kuka tahansa kuntalainen voi sellaiseen hakeutua ja hyväksytään siinä järjestyksessä kun on ilmoittautunut. Koulu ei saa maksaa vanhemmille mitään vaan viulut maksaa vakiotaksan mukaan aina kunta.
Osa näistä kouluista toimmi uskonnollsin perustein, esim muslimikouluja löytyy.
Tutkimusten mukaan erot kunnalliseen kouluun verrattuna ovat pieniä mutta positiivisia.
Kun tuntee tuon perustason Ruotsissa uskallan kuitneki väittää että peruksoulumme tuottaa tällä hetkellä parempaa tulosta kuin Ruotslainen vapaakoulu.
Monmuotoisuuttahan tällainen toisi - ehkä olemme olleet tässäkin liian tiukkapipoisia?
30. syyskuuta 2008 kello 12.14
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää se, kun puhutaan yleisesti kilpailuttamisesta ymmärtämättä sitä, että kilpailuttaminen ja kilpailuttaminen eivät ole sama asia.
Meillä on paljon kokeiltu kilpailuttamista, eli sitä että kunta ostaa palvelun halvimmalta tarjoajalta, eli kilpailuttaa tuottamisen. Kunta maksaa, kunta valitsee, kuntalainen kärsii ja napisee. Eli varsinaisella palvelun käyttäjällä ei ole mitään valinnanvapautta.
Palvelusetelien suurin ja tärkein avu ei ole se, että niillä maailma siirretään kilpailutusyhteiskuntaan.
Setelien tärkein avu on se, että kuntalainen saa valinnanvapauden. Jos koulussa on inhottavat opettajat, jotka eivät ymmärrä lasta, vanhemmat voivat vaihtaa koulua. Jos koulun opettajien asenneongelmat johtuvat esimerkiksi siitä, että koko työyhteisö on sairastunut ja tulehtunut, niin miksi kunnassa asuvien vanhempien ja lapsien pitäisi kärsiä tästä? Jos neuvolan lääkäri vaatii vuoden ikäisen lapsen imettämisen lopettamista (kuten eräälle ystävälleni kävi), perhe voi etsiä toisen lääkärin.
Valinnanvapaus on tärkeää. Se on erityisen tärkeää asioissa, jotka ovat henkilökohtaisia, lähellä itseämme ja lapsiamme. Ja valinnanvapaus on se, jota kuntien järjestämissä palveluissa on harvinaisen vähän.
30. syyskuuta 2008 kello 12.28
Kysyttyäni professoriltani millä tavalla opettajaksi kannattaa opiskella tulen tarkistamaan vielä eläkkeelle jäävänäkin “oman pedagogiikkani eli opetustyöni taustan” pysyvän nyt valitsemani koulukunnan ajatusten mukaisena. Kasvatustiede yhteiskuntatieteenä ehdottaa koulutuspolitiikan olevan yhteiskunnallista toimintaa, jota se yksityistämistä ja kilpailuttamista ajavan kapitalistinkin taholta on.Mutta kenen etuja oikeistopuolue ajaakaan?
Sosialidemokraattina muistutan, että lapsen sosioekonomisesta asemasta eli huoltajan lompsan paksuudesta huolimatta pitää oikeus tasokkaaseen perusopetukseen ja jatkokoulutukseen olla jokaisella lapsella.
Tulevat vaalit varmistavat tarpeelliselle kritiikille puheenvuoroja, kun jo aiemman perusopetuksen tuloksena toivottavasti tänä syksynä vaaliuurnilla asioi kansalainen, ihminen, joka käyttää tarkkaan harkiten valtaa. Ollaan kriittisiä- oman ja huonompiosaisten puolesta! Itse kasvatan yhteiskunnalliseen vastuuseen toistenkin lapsia- kunnallisessa koulussa!
30. syyskuuta 2008 kello 13.20
Peruskoulun ja perussivistyksen tarjoaminen ihan kaikille lapsille ja nuorille on Suomen kaltaiselle pienelle maalle ja kieliryhmälle elintärkeää! Kuntalaisille pitäisi tietenkin suoda mahdollisuus vaihtaa vaikkapa koulua, mikäli koulun kanssa tulee ongelmia henkilökemioiden tmv. kanssa. Niin itsekin toivoisin.
Sitä ei koskaan tiedä mistä taustasta lähtöisin oleva lapsi on seuraava A.I. Virtanen, Mika Waltari tai Leena Palotie! Siksi lapselle kuin lapselle, nuorelle kuin nuorelle tulee tarjota yhtä hyvää opetusta.
Minusta kuitenkin olisi tärkeää ettei ihan kuka vaan ja miten vain voisi perustaa kouluja, tarjota opetusta. Nykysitä systeemiä tietenkin tulee prässätä ja jatkuvasti työstää, koska maailmakin muuttuu. Ei koululaitos voi jäädä tuleen makaamaan.
Meidän tulisi voida vaatia olemassa olevalta koulujärjestelmältä ja yksittäisiltä koululta paremmin asioita. Vaikkapa koulurauhaa, opetusta, pienempiä ryhmäkokoja. Eikö vanhemmilla ole tarpeeksi sananvaltaa?! Sehän on täysin hanurista!
30. syyskuuta 2008 kello 15.06
Mikko Särelällä on tuossa yllä hyvä pointti. Jos kuntalainen voi valita useamman palvelutarjoajan välillä muuttuu hintakilpailu laatukilpailuksi. Valitset tietenkin omasta mielestäsi parhaimman palvelun.
Vanhempien lompsan paksuudesta ei Ruotsissakaan ole kyse: Koulu on koululaiselle ilmainen oli tuottaja kunta tai yksityinen.
Lukiopuolellahan meillä jo kilpailu toimii, tosin kilpailevat koulut ovat kaikki kunnallisia - ei tässä katastroofia kai ole syntynyt?
Pieni askel kohti valinnanvapautta myös peruskouluissa on itse asiassa jo pääkaupunkiseudulla otettu. Voit valita toisen koulun lapsellesi kuin ns. lähikoulun. Tämä voi myös sijaita naapurikunnassa. Jos k.o. koulussa on tilaa, voi lapsesi käydä sitä koulua. Ylimääräisistä kuluista (kuten kuljetuksista) vastaat tosin itse. Tähän mennessä aika harva on tätä mahdollisuutta käyttänyt.
30. syyskuuta 2008 kello 15.44
Miten tämä valinnanvapauden hehkutus ja vaatimus yhteisöllisemmasta elämästä käyvät yhteen?
30. syyskuuta 2008 kello 16.32
Tepon kysymykseen: ihmisten välistä perusvälittämistä toki tapahtuu koulujen ulkopuolellakin. Koulut kyllä voivat koota vanhempia ja oppilaita yhteen, mutta kyllähän kylälle nyt muitakin asujia mahtuu kuin koululaiset ja heidän vanhempansa.En minä ainakaan näe, että valinnanvapauden lisääminen olisi rapauttamassa yhteisöllisyyttä; ei se pakottamalla synny vaan asenteella. Voi käydä päin vastoin. Mitenhän on käynyt niille kylille, joista koulu on lakkautettu; onko kylistä yhteisöllisyys kadonnut?
Nykyisin peruskoulun jälkeiset oppilaitokset toimii “kilpailutus”periaatteella: opiskelija valitsee ja hakee mieluisimman lukion tai muun jatko-opiskelupaikan. En ole kuullut väitteitä, että tämä valinnanvapaus olisi rapauttanut koko lukiojärjestelmän.
Epäilen silti, että Suomessa peruskoulujen valinnanvapauden lisääminen kaatuu kustannuksiin. Sehän väistämättä tarkoittaisi, että jonnekin tulisi ylitarjontaa kun toisaalle tulisi alitarjontaa. Nykyisin koulujen rakentaminen ja lopettaminen perustuu aika tarkkoihin ennusteisiin oppilasmääristä. Tämä muuttuisi kyllä hirveän haastavaksi.
Ideana ihan hyvä, mutta toteutuksena voi olla jo paljon hankalampi.
30. syyskuuta 2008 kello 17.02
Niin, Suomen koulua pidetään laadukkaampana kuin vaikkapa Saksan, koska meillä valikoitumiset eri asteille tapahtuvat niin myöhään kuin yhdeksän kaikkien käymän peruskouluvuoden jälkeen - lukuunottamatta niitä muutamia prosentteja jotka jättävät koulun jo ennen päättötodistusta. Heidän tilannettaan koulujen kilpaileminen ja kilpailuttaminen ei kohentaisi; päinvastoin. Niitä noin 10 prosenttia jotka eivät jatka peruskoulun jälkeen mihinkään yhdistää aikuisten puute. Koulukilpailu ei tosiaan ongelmaa ratkaisisi.
Olen aina kiinnostunut siitä, miten jäljempänä voidaan. Ketä varten alemman tasoiset koulut ylipäätään olisivat?
Kilpailun lisääminen koulumaailmassa lisää sitä kokonaiskilpailun määrää, joka yhteiskunnassamme jo on valtava. Kuten Hanna Kopra totesi, näin pienessä maassa ei ole varaa rakentaa koulujärjestelmää, jossa koulut ovat aidosti eritasoisia. Ei ole varaa tehdä niin nuorille eikä ole varaa tehdä niin kansakunnalle.
Tämä yksityisten palvelujen hehkutus ihmetyttää minua sikälikin, että palveluthan eivät ole erityisesti niiden turvin kunnissa kohentuneet, ja paikoin ne ovat maksaneet enemmän kuin kunnan tuottamat. Markkintalous tosiaankin keskittää, ei jaa hyvinvointia, mihin Sami Suomalainenkin viittaa. Millään hyvinvointialalla ei saisi siksi jättää palveluja markkinoille; ei myöskään koulua!
30. syyskuuta 2008 kello 17.09
Korjaisin itse yhteiskunnassa ensin sellaisia asioita, jotka ovat jollain tavalla viallisia. Ja niitähän riittää. Miksi siis tuhlata valtavasti yhteiskunnan ruutia sellaiseen mullistukseen, jolla ei olisi muita kuin ideologisia tavoitteita?
Koulujärjestelmämme muutostarpeet ovat aivan muualla: oppilaitosten oppilashuollossa tehdään nyt vain puolet siitä työstä, mikä olisi tarpeen.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan koululaisten ja opiskelijoiden turvaverkko toimisi Suomessa, jos siihen panostettaisiin 150 milj. euroa lisää. Viimeaikaiset tapahtumat alleviivaavat, miten tärkeää 1990-luvun laman seurauksena tehtyjen säästötoimenpiteiden pyörtäminen vihdoin on. Suurin pula on psykologeista ja kuraattoreista.
Alleviivaan vielä, että minulla ei ole mitään kilpailutusta vastaan, mutta mielestäni se toimii vain silloin, kun on aidosti jokin epäkohta, jota sillä halutaan korjata.
30. syyskuuta 2008 kello 17.46
Suomestahan löytyy jo yksityisiä kouluja, erityisesti pääkaupunkiseudulta. Nykyisellään ne lienevät toimivia, mutta jos peruskoulutusta alettaisiin laajemmassa mittakaavassa yksityistää ja kilpailuttaa, voisi syntyä ongelmia. Näiltä välttymiseksi pelisääntöjen tulisi olla alusta asti todella selvät.Vaikka koulu olisi ilmainen ja täytettäisiin ilmoittautumisjärjestyksessä eikä muulla karsinnalla, voisi joku joutua lähikoulun sijaan kauemmas. Kunnat mahdollisuudet valvoa opetuksen laatua ja toteutusta voisivat heikentyä tai pitäisi luoda uudenlaista seurantaa.
Totta on kuitenkin, että palvelusetelit lisäävät valinnanvapautta ja Tepolle todellakin vastaukseksi, että valinnanvapauden olettaisi parantavan eikä heikentävän yhteisöllisyyttä. Valinnanvapaus tulisi kuitenkin pystyä tarjoamaan ilman palveluseteleitäkin, kuten nykyisin esimerkiksi lukiokoulutus. Toimiva yhteisö ei synny pakotettuna, vaan se syntyy luonnollisesti samanhenkisten ihmisten hakeutuessa yhteen.
1. lokakuuta 2008 kello 6.10
Inari Juntumaa kirjoittaa tuossa yllä oivaltavasti, että “kilpailun lisääminen koulumaailmassa lisää sitä kokonaiskilpailun määrää, joka yhteiskunnassamme jo on valtava”. Miksi ihmeessä meidän pitäisi kilpailla kaikessa ja kilpailuttaa kaikkia palveluita?
Kilpailun tuoma laadun ja kustannustehokkuuden nousu toimii yhteiskunnan ja kuluttajien eduksi monessa asiassa. On hyvä että voimme kilpailuttaa asuntolainoja, teleoperattoreita, rakennusurakoita ym. Markkinat tarjoavat hinta-laatusuhteeltaan erilaista makkaraa, kännyköitä, vaatteita, autoja, ravintolapalveluita… Tämä kaikki kilpailu on kansalaisten hyvinvoinnin kannalta hyväksi.
Hyväksi ei ole kuitenkaan luoda eriarvoisuutta sinne minne se ei kuulu; lasten päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon. Palvelusetelien ääneen lausumaton ideologinen ajatus on se, että niiden avulla valinnan vapautta ja epätasa-arvoa voidaan salakuljettaa sinne missä yhteiskunnan pitäisi edistää tasa-arvoa.
Kilpailutusta vaativat äänekkäimmin ne, jotka ovat tottuneet voittamaan.
Kilpailussa ja kilpailutuksessa on kuitenkin aina se häviäjäkin. Haluammeko, että jotkut peruskouluistamme ovat ala-asteelta alkaen luuserikouluja, joihin oppilaiksi tuomitaan ne lapset, joiden vanhemmat eivät ole osanneet tai asuinpaikkansa, taloudellisen asemansa tms. syyn takia voineet kilpailuttaa lapsilleen voittaja-asteen koulutusta.
1. lokakuuta 2008 kello 9.50
Mikko Särelä:
“Setelien tärkein avu on se, että kuntalainen saa valinnanvapauden. Jos koulussa on inhottavat opettajat, jotka eivät ymmärrä lasta, vanhemmat voivat vaihtaa koulua.”
Paljon helpommin voidaan tehdä yleinen päätös siitä, että tietyin edellytyksin koulua voisi vaihtaa.
Palvelusetelit peruskoulutuksessa luovat eriarvoisuutta, sillä niissähän on ajatuksena se, että palveluseteli kattaa jonkinlaisen perusmaksun, jonka päälle yksityiset koulut voivat laittaa omat lisänsä. Täällä on puhuttu jostain Ruotsin mallista, jossa eriarvoisuutta ei syntyisi, koska ylimääräistä lisää koulut eivät saa vanhemmilta periä. Mistä sitten yksityiskoulujen voitot kääritään - opettajien selkänahastako? Vai tehostamalla opetusta entisestään?
Se, että koulua voisi palvelusetelinippua heiluttelemalla vapaasti vaihtaa johtaisi myös resurssien tuhlaukseen ja/tai hyvin vaihteleviin luokkakokoihin. Jossain saattaisi olla 50 oppilasta yhdessä luokassa, toisaalla ehkä vain 10. Toisaalta myös antaisimme lapsillemme mallin siitä, että rahalla voi aina päästä ikävistä tilanteista äkkiä pois, mikä ei auta yhteisöllisyyttä tipan vertaa.
Paljon tärkeämpää kuin palvelusetelit olisi lisätä resursseja peruskoulutukseen. Meidän pitää pitää ryhmäkoot riittävän pieninä ja vapauttaa aikaa opettajille myös kuunnella oppilaiden huolia ja keskustella niistä. Vain näin voidaan saada riittävän aikaisin otetta lasten ja nuorten pahoinvointiin, ja ohjata lievästi pahoinvoivat koulun psykologille jatkokeskusteluihin (tähänkin tarvitaan lisäresursseja). Tällä hetkellä koulut painiskelevat pienten resurssien kanssa, ja putkesta pääsee läpi huomaamatta useita hyvinkin pahoin voivia nuoria.
Auttaisiko palveluseteli oikeasti näihin todellisiin haasteisiin? En usko.
1. lokakuuta 2008 kello 13.33
Kilpailutuksen saavutuksia viime vuosilta:
- Ydinvoimala, jota ei ole
- Junat, jotka eivät pääse Turkuun
- Raitiovaunut, jotka eivät kestä talvea
Lisää tällaista!
4. lokakuuta 2008 kello 0.33
Pekka Vaara:
Kilpailutus tosin toisi tason näkyväksi myös kouluissa. Nykyäänhän koulujen väliset taso erot pidetään näkymättömissä (ne ovat silti olemassa). Tästä syystä huonoilla kouluilla ei ole motivaatiota parantaa. Tasa-arvo on siis näennäistä. Kilpailutus toisi huonoille motivaation parantaa. Ei tämä ole huono asia.
4. lokakuuta 2008 kello 2.15
Hyvä Inari Juntumaa! Osuit naulan kantaan!
Kilpailu ei ole vain yhden toiminnan alan sisäinen asia, vaan se vaikuttaa yhteiskunnan kulttuuriin: siihen millaiset toimintatavat tulevat hyväksytyiksi. Toimintatavat vaikuttavat siihen, miten ajattelemme muista ihmisistä. Kilpailu ei ole mielestäni tavoiteltava toimintatapa. Se perustuu ihmisten vastakkainasetteluun ja kyyniseen ihmiskuvaan: kaikki haluavat pohjimmiltaan ajaa, ja kaikkien pitääkin ajaa vain omaa etuaan. Tämä ei jätä paljoa tilaa empaattisuudelle ja yhteisöllisyydelle. Joissain suhteissa kilpailusta on niin paljon hyötyä, että sitä ei kannata välttää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi teollinen tuotanto. Tällainen asia ei ole koulutus.
Kulttuurillinen kysymys kilpailuun liittyen on siis tällainen: Ajattelemmeko, olemme hyviä, voimme sopia. Vain ajattelemmeko, olemme pahoja, kilpaillaan. Edellä esitettyjen kriittisten kommenttien lisäksi toivoisin, että tämä kilpailun vaikutus kulttuuriin ei unohtuisi.
15. lokakuuta 2008 kello 16.28
Olihan rämäpäinen ajatus! Peruskoulun tapauksessa en oikein näe kaikkea positiivisena, kilpailuttaminen ja vapaa koulun valinta sotkee paitsi koulujen opetus- ja luokkakokojärjestelyjen suunnitelmat, kunnan tasolla tulee vielä erilaiset muut kustannuksiin liittyvät vaikeudet (esimerkiksi ruokailuhuolto).
Lukio ja muu peruskoulun jälkeinen opetus on asia erikseen; eräässä mielessä se hyväksytty jo nykyisessä muodossaankin (SYK, Tapiolan lukio, H:gin Norrssi). Automaattisesti palveluseteli ei kuitenkaan voi johtaa oppilaan kannalta toivottuun tulokseen: jos ei mahdu haluamaansa oppilaitokseen, jääkö seteli arvottomana käteen?