Rhodesiankoira Mila ja sekarotuinen Aida


Mila

Mila (Mbwasimba Mwanga Jamila) on keväällä 2006 syntynyt rhodesiankoira. Mila on iso, pitkä ja korkea, sillä on pitkä kuono ja isot korvat. Se ei ehkä ihan vastaa rodun määritelmää gasellimaisella olemuksellaan, korkeutta koiralla on lähes 70 cm. Rodulle omalaatuinen ridge eli harja selässä on sentään kunnossa, paikallaan ja oikean muotoinen toisin kuin hampaat jotka menevät ristiin rastiin vakavan yläpurennan takia. “Vioistaan” huolimatta Mila on huomiota herättävä, kaunis ja tyylikäs koira ja lisäksi itse hyvin tietoinen siitä. Mila on varsinainen neiti, joka vaikuttaa tietävän, että kameran linssin läpi sitä ihaillaan ja kameran edessä poseerataan arvokkaasti kauniissa asennoissa. Kun Mila lähestyy jotakin mielenkiinnolla tai kantaa jotakin ylpeänä, se nostelee etutassujaan komeasti ilmaan kuin paraskin kouluratsu.

Mila on meidän hienohelma, ruokaa ja miehiä rakastava sohvaperuna joka viihtyy mainiosti metsälenkillä, agilitykentällä tai emännän kainalossa. Se on rohkea vahtikoira joka tuskin kuitenkaan vahingottaisi kärpästäkään. Mila on myös erittäin sosiaalinen, fiksu, itsepäinen ja varsin itsetietoinen mietiskelijä, elämän tarkoituksen ja kaiken kannattavuuden pohtija.


Aida

Aida (Ayodele Ayda) on sekarotuinen narttu (syntynyt 2006, ikä arvioitu). Siinä on selvästi ainakin kolmea rotua. Yksi on rhodesiankoira, sillä selässä on niille tyypillinen vastakarvaharja. Toinen rotu voisi olla vinttikoira, sillä Aidan korvat ovat puolipystyt tai rusettimaiset, rintakehä on syvä ja kapea ja koko vartalo on pitkä ja laiha. Sillä on suuret takaosan lihakset, räjähtävä sprintti sekä vahva saalisvietti. Se rakastaa juoksemista. Vinttikoirille (ja rhodesiankoiralle) tyypilliseen tapaan Aida viihtyy erittäin hyvin sohvalla selältään ja osaa ottaa todella rennosti. Kolmas rotu saattaisi olla jokin noutaja tai palveluskoirarotu, esimerkiksi belgian- tai hollanninpaimenkoira. Aida on luonteeltaan hyvin elämäniloinen ja miellyttämisenhaluinen, sille kaikki tekeminen on aina kivaa. Se on kuitenkin taipuvainen hermostuneisuuteen ja hysteerisyyteen ja kärsii mm. paukkuarkuudesta.

Olin haaveillut toisesta koirasta vähän aikaa, ehkä pelastaisin vinttikoiran Espanjasta tai ottaisin toisen rhodesiankoiran. Saimme siis roduiltaan all-in-one koiran. Aida löytyi Hollannin maan kattavalta löytökoirasivustolta kun vuonna 2008 asuimme Noordwijkissa. Silloinen “Swiffer” oli kivan ja suloisen (lue: säälittävän) näköinen sopivan ikäinen narttu, juuri sopiva lisäys laumaamme. Aida oli löytynyt yksikseen ulkoa ja asui löytöeläintalossa lähellä Saksan rajaa. Sillä ei ollut mikrosirua tai kaulapantaa eikä kuuden viikon aikana kukaan kaivannut lemmikkiään takaisin.

Mila ja Aida ovat seikkaileet Koiran elämää blogissa kesäkuusta 2008. Koirien arjesta kirjoittaa pieneläinhoitaja Nina Kiuru.

Lue Milasta ja Aidasta kertovat kirjoitukset.

Kommentoi