Rätin ensimmäinen esiintyminen
Pia Laurila | Julkaistu 24. 11. 2008 15:47Hain Rätin lauantaina meille, jotta pääsin pesemään ja laittamaan neidin näyttelykuntoon. Sunnuntaina oli vuorossa neidin ihan ensimmäinen pentunäyttely. Rätti tuli kotiin kuin maailman omistaja, ensimmäisenä se kampesi Titin pois koiransängystä, Titin ilme oli kyllä lievästi järkyttynyt!
Rätti pestynä ja puunattuna
Pikku neidin peseminen ja puunaaminen sujui mainiosti, Rätti on meillä kuin kotonaan. Siitä myös kertoo pois karissut vieraskoreus. Titti sai huomata, että tytär on pistettävä kuriin jos mielii omassa sängyssään nukkua tai omat ruuat syödä rauhassa. Sillä Rätistä on kasvanut aikamoinen pakkaus, kuitenkin riitti kun Titti kerran ilmoitti, että kakaran on parempi nyt vaan pysyä lestissään ja totella emäänsä!
Rätti jäi samalla meille myös yöksi, yö sujui hyvin. Itse nukun alakerrassa vielä pilkkujen kanssa, kun taas Teemu otti pienet ylös. Hieman rallia oli meinattu harrastaa yöllä, mutta hienosti oli rauhoituttu nukkumaan.
Tuomari tutkimassa Rätin hampaita
Sunnuntai aamulla olikin lähtö näyttelyyn, poimimme aamulla Rätin omistajan Evan mukaan. Tuomarina näyttelyssä toimi Erna Britt Nordin, joka kommentoi Rätistä seuraavaa:
”Iloinen ja pirteä hyvillä mittasuhteilla. Kaunis pää, todella hyvät silmät, kaunis kuono. Hyvä purenta, hyvin kehittyneet hampaat. Kaunis suora selkä, todella hyvä häntä. Hyvä runko ikäisekseen. Hyvät jalat ja liikkeet. Hyvin kunnostettu turkki ja hyvä tempperamentti.
Tuloksena oli kunniapalkinto ja rotunsa paras –pentu.
Rätti esiintyi todella kauniisti, pöydällä antoi hienosti tutkia ja maassa vipellettiin kauniisti, seisottiin tuijottaen silmiin, pieni häntä hurjasti vispaten. Edes maneesissa oleva hurja melu ei saanut neitiä hämilleen, vaan ilme oli ”tää on kivaa!”. Rätti pussasi kaikki ihmiset jotka naamansa tarpeeksi liki toivat ja haastoi leikkiin koiran kuin koiran. Neidillä ei ole mitään itsesuojeluvaistoa, mikä ei kyllä aina ole niin hyvä. Mutta onneksi omaa myös hyvän koirakielen, auttaa paljon tulevaisuudessa.
Rätti juuri palkittuna rotunsa parhaaksi pennuksi.
Seuraava näyttely onkin vuorossa siivousvälineiltä Rievulla (eli nykyisin Figo), joka tekee ensi kuussa ensimmäisen esiintymisensä!
Äijälän Viljami 
24. marraskuuta 2008 kello 22.30
Onnittelut pikku prinsessalle! Kyllä on todella suloinen nappisilmä hiuslaitteineen.
25. marraskuuta 2008 kello 10.24
Tuo on mielenkiintoista tuo koirakieli, meidän koira ei nimittäin sitä osaa…
Olen aina olettanut, että koirat ymmärtävät toisiaan ja tietävät mitä mikäkin tarkoittaa. Esim alistumista toisille koirille ei koirani ymmärrä. EI siis omaa eikä toisten. En tiedä mistä tämä johtuu sillä se sai pentuna tutustua toisiin koiriin ja leikkiä vapaana niitten kanssa joten koirat ovat sille tuttu asia. Johtuukohan sitten siitä, että rauhallisesti käyttäytyvät koirat ovat yhtäkkiä käyneet kimppuun ilman sen kummempia varoituksia?
Koirani on enemmänkin ihmisten koira eikä koirien koira. Auktoriteettiongelmia ei siis kotona tai ihmisten kesken esiinny ja ihmisiä koirani “lukee” mainiosti.
27. marraskuuta 2008 kello 15.25
Hanna, mielenkiintoinen kysymys. Tietysti aina on monta asiaa jotka vaikuttavat ja varmasti epäjohdonmukaisuus eli ilman varoitusta hyökkääminenkin asiaan on vaikuttanut.
Meillä on kaikki koiramme osaavat koirakielen ja sitä kautta pennutkin oppivat jo ihan pienestä pitäen “puhumaan” koiraa. Paras koirakielen opettaja meillä on Uni, Uni on rauhallinen ja pitkäpinnainen opettaja. Voin huoletta antaa pentujen hyppiä Unin silmille, koska Uni opettaa pennuille kyllä koska riittää, ilman että minun tarvitsisi pelätä Unin komentavan liian lujaa. Tähän mennessä koskaan Unin ei ole tarvinnut ketään purra, vaan silloin Uni antaa itse periksi.
Toisaalta kaikki pilkut ovat koirien koiria, vaan Titti neiti on ihmisen koira. Joten tiedän mitä tarkoitat. Pelkän Titin opissa pentujen koirakieli olisi varmaankin hieman erillaista.