Pentuja, pentuja, pentuja
Pia Laurila | Julkaistu 20. 5. 2008 0:18Pentujen huima kehitys jatkuu hurjaa vauhtia, se mitä eilen tehtiin on jo historiaa ja tänään osataan paljon enemmän. Nyt jo painitaan kaverin kanssa, haetaan ihmisiltä huomiota ja on muutettu suurempaan pentulaatikkoon. Viime kertaiseen kirjoituksen jälkeen tuli pyyntö, että saataisiin videokuvaa. No tuumasta toimeen ja onnistuihan se, nyt löytyy siis video ja kuvia.
Pentujen elämää pentulaatikon ulkopuolella.
Se mikä oli eilen, oli eilen ja tänään tosiaan osataan taas enemmän. Kavereiden kanssa lyhyet painimatsit on jo nyt arkipäivää ja peruutuksen sijaan mennään jo kovaa vauhtia eteen, eikä taaksepäin. Aamulla, päivällä ja illalla painitaan ja seurustellaan keittiönlattialla. Kauaa ei vieläkään päivässä hereillä olla, innolla odotan että päästään vielä pihallekin pentujen kanssa.
Painitaanko ?
Pennut saavat päivät olla tosiaan keittiössä, jotta tottuvat erillaisiin elämän ääniin. Itse aikamoisena rähmäkäpälänä aiheutan meteliä milloin mistäkin, lisäksi normaalit äänet kuten astianpesukone ja muut jutut aiheuttaa kovaa meteliä. Hyvä pentujen tottua näihin pienestä pitäen. Yöt nukutaan yläkerrassa ihmisten kanssa, saavatpa tottua moottorisahan kaltaiseen meteliin kun Teemu aloittaa kuorsauksen.
Riepu söpöstelee
Pentujen painot kohoavat edelleen hurjaa tahtia. Ensimmäiset kosketukset kiinteään ruokaankin on aloitettu. Jauheliha ja penturaksut tekevät jo jotenkin kauppansa, mutta äidin oma maito on edelleen pääasiallinen ravinto kuten kuuluukin. Titillä onneksi maitoa riittää, niin ei ole mikään kiire kiinteän ruuan suhteen. Kaikkein innokkaimmin kiinteästä ruuasta innostuu Rätti-tyttö, ruokaa menisi paljon kun alkuun päästään. Pojat eivät vielä oikein innostu ruuasta vaan pitäytyvät maitolinjalla mieluiten.
Rätillä on iso suu ja sinne mahtuu paljon ruokaa
Kovasti mietityttää pentujen tulevat kodit. Varmasti jokaisen kasvattajan yksi suurimmista huolista, pentujen aikaan. Kenellä olisi tarjota pennulle kaikkein parhain koti, entä jos valitsenkin vääränlaisen kodin? Tässä vaiheessa pennuista kenelläkään ei ole kotia, vaan katsotaan ensin ajan kanssa pentujen luonteet. Kirjoittelen tästä myöhemmin hieman pidemmin.
Äijälän Viljami 
20. toukokuuta 2008 kello 8.41
Voi mitä pentuja! Olet onnistunut vangitsemaan loistavia hetkiä kamerallasi. Itse yritin samaa viikonloppuna hoitopentumme (tosin jo vanhempi) kanssa, ja kuvissa näkyy lähinnä hännänpää, takaraivo tai kulmahammas.
Kodin valitseminen pennuille on varmasti vaikeaa: mistä takuut, että pentu saa oikeaa hoitoa ja rakkautta koko elämänsä ajan? Itse pentukuumeisena odotan vielä elämäntilanteeni rauhoittumista, jotta tiedän pystyväni tarjota tarpeeksi aikaa uudelle perheenjäsenelle. Sitä odotellessa pentukuumeilija rapsuttaa ja leikittää tuttujen koirat - myös koirablogilaisten jutut piristävät arkea!
20. toukokuuta 2008 kello 9.26
Ihania pentuja
20. toukokuuta 2008 kello 10.00
Aivan ihania pentuja
20. toukokuuta 2008 kello 17.16
minkälaisena pidätte kasvattajan vastuuta? itse sain pentuni helposti. sovittiin, että saisin pentueen rauhallisimman pennun, mutta sainkin häntämutkallisen pennun, kun kukaan muu ei halunnut sitä. nyt pentuni, 5 kk, on melkoinen ongelmatapaus ja menetelmät alkaa olla vähissä.
20. toukokuuta 2008 kello 19.16
maaria+risto, kannattaa ihan ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kertoa ongelmista jos et ole sitä jo tehnyt. Yleensä kasvattajia kiinnostaa pentujen kuulumiset, niin hyvät kuin huonotkin.
Viiden kuukauden ikäinen on tosiaan vielä pentu ja varmasti välillä aika villi, vaikka valitsisi rauhallisimman tapauksen. Pentu nyt on aina kuitenkin pentu. Kannattaa ottaa myös yhteyttä paikalliseen koirakerhoon ja hakeutua pentukoulutuksiin mukaan. Koulutuskentältä saa myös varmasti apua, jos on ongelmia pennun kanssa.
Toivottavasti pennun kanssa lähtee sujumaan. Häntämutkallinen pentu on ihan yhtä hyvä kaveri kuin muutkin koirat.
22. toukokuuta 2008 kello 10.44
Söpöläiset ovat jo kasvaneet. Samanmoisia touhuja mitä meilläkin Jajan pentujen kanssa… Ja ihan samat asiat myös huoleena, että mistä hyvät kodit pentusille. Vaikken kasvattaja olekkaan niin kyllähän näihin piiperoihin kiintyy väkisinkin..
Ja niinhän se on että pennut ovat pentuja..rauhallisuus ja yhdessä touhuminen eli aktiviteetit taatusti tasaavat matkaa. Ja hedelmät näistä poimitaan myöhemmin.. Häntämutka ei tosiaan vaikuta pennun luonteeseen mitenkään.
26. toukokuuta 2008 kello 7.46
Mennään koirakouluttajalle perjantaina. Sitten myöhemmin pentukurssille ja tokoon. Olen ollut kasvattajaan jo yhteydessä aikaisemmin ja on ollut tietoinen ongelmista. Yhdessä mennään ja kasvetaan..