Onni vetäytyy julkisuudesta
Antti Gorski | Julkaistu 16. 5. 2008 15:35Kesäkuussa Onni on ollut minulla vuoden. Elämä Onnin kanssa on nykyään aika rauhallista. Muutos kaikkea haukkuvasta, kaikkea pelkäävästä, kaikkea epäilevästä räksyttäjästä elämäniloiseen, rakastettavaan ja ympäristöään luottavaisesti tarkkailevaan koiraan on ollut iso.
Onni Nonninen, Nilli Nallinen, Surusilmä
Kun muutos tapahtuu hitaasti, niin eroa ei mieti. Mutta heti kun muistelee alkuaikojen tilannetta, niin huomaa, että muutos espanjalaisesta kulkukoirasta suomalaiseksi kotikoiraksi on ollut iso. Se on todella vaatinut rajoja ja rakkautta. Tuntuu uskomattomalta, että Onni ei aluksi selvästikään pitänyt edes lähestymisestä, saati silittämisestä. Nyt se tulee oma-aloitteisesti halittavaksi ja rapsuteltavaksi useita kertoja päivässä.
Viikonloppuna olimme mökillä ja Onni istuskeli taas saunan rappusilla aivan kuten viime kesänä otetussa pikku blogikuvassa. Yhdessä on tosiaan koettu kaikenlaista hauskaa.
Onni nautiskelee.
Monesti olen myös Onnin kanssa joutunut miettimään suomalaisen yhteiskunnan eläinkielteisyyttä. On sääntöjä, on määräyksiä, on kieltoja kiellon päälle.
Onni on upea koira.
Mutta elämä koiran kanssa on täynnä iloa ja pyyteetöntä rakkautta.
Onni tietää, että kukat ovat hyvä tausta kuvattaessa.
Kertomukset Onnista loppuvat nyt näillä blogisivuilla. Onnista riittäisi kerrottavaa, mutta minulla ei valitettavasti riitä enää aikaa kirjoittamiseen. Mutta tärkeintä on se, että Onni on kotiutunut. Minä olen yrittänyt dokumentoida tätä Onnin ensimmäistä vuotta Suomessa. Kesällä Onni täyttää 10 vuotta. Koska se on aika pieni, sitä luullaan jatkuvasti pennuksi, vaikka harmaantuminen on jo selvästi alkanut.
Onni mietiskelee.
Onni jatkaa tavallista kotikoiran elämää. Se nauttii elämästään ja säännöllisesti toistuvista rutiineista. Se rakastaa lähimpiä ihmisiään ja se tuntee ystävät ja tuttavat. Onni tietää myös useimmin toistuvat kyläpaikat. Onni tuntee kotinsa lähikadut, puistot ja sillä on monia koiraystäviä. Se on luottavaisen utelias kun olemme sille tuntemattomassa ympäristössä ja aina yhtä innoissaan kun me menemme mökille. Onnin kanssa on hauska elää!
Kiitos kaikille Onni-blogin lukijoille ja kommentoijille!
Äijälän Viljami 
16. toukokuuta 2008 kello 15.56
Oi vitsi, tuli ihan tippa linssiin tätä lukiessa. Todella surullista, että jatkatte eri suuntaan kuin me blogin lukijat. Onnin blogia on ollut ihanaa lukea, olet onnistunut käsittelemään hienosti monia vaikeitakin aiheita.
Oikein hyvää jatkoa ja paljon haleja Onnille!
16. toukokuuta 2008 kello 16.06
Hei hei Onni!!!
Tulee ihan pala kurkkuun jättäessä hyvästejä hurmaavalle, espanjansuomalaiselle surusilmälle ja isäntänsä kirjoituksille ja kuville - olette onnistuneet tutustuttamaan ison joukon koiraihmisiä ja koiranmielisiä aikuisena kotiutuvan koiran ensimmäisen vuoden kokemuksiin uudessa kodissa ja laumassa uusille tavoille opetellessa. Iso kiitos siitä!
Roppakaupalla onnellisia hetkiä teille molemmille, yhteenkasvaneille
16. toukokuuta 2008 kello 16.48
Olin juuri tiedustella Onnista, koska hiljan ei ole kuulunut uutisia. Seka Onni etta kirjoitukset Onnista ovat olleet aivan ihania. Kiitos Antti ja Onni. Paljon onnea.
16. toukokuuta 2008 kello 18.52
Resque-PapuPerro kiittää Onnia monista viisaista yhteishetkistä.
Kuka meidän yhteisiä murheita nyt jakaa, kun Papu on ollut vasta 7 kk Suomipoikana ja on vasta pääsemässä POLKUPYÖRÄPELOSTA??? Seuraavana siirrytään minipotkulautapelkoon ja oventakana jo odottelevat rullaluistelijat, tosin Kivehlahti on onneksi niin sokkeloinen ettemme ole vielä ehtineet kohdat!!!
Toivottavasti kohtaamme kumminkin joskus Rajasaaressa Onnin kaa, wuh, wuh tervehtii PapuPerro ja toivottaa OIKEIN HYVÄÄ KESÄÄ!!!
16. toukokuuta 2008 kello 19.50
Kiitos sinulle siitä, että olet jakanut kanssamme Onnin ensimmäisen vuoden täällä Suomessa. Onnin onni, että pääsi noin hyvälle omistajalle. Onnista jää mieleen erityisesti kuvissa näkyvä mietteliäs katse; niin söpö koira kuin olla voi.
Kaikkea hyvää Onnille ja sinulle jatkossa!
16. toukokuuta 2008 kello 20.07
Kiitokset mahtavasta blogista! Olen lukenut innolla kokemuksistasi Onnin kanssa. On ollut hienoa huomata kuinka järjestelmällisesti olet tarttunut Onnin kanssa eteen osuviin haasteisiin ja kuinka olette päässeet niistä yhdessä yli. Kodittomalle kodin antaminen on selvästi hyvin palkitsevaa.
Toivotan teille lukemattomia onnellisia hetkiä ja aurinkoista kevättä!
16. toukokuuta 2008 kello 20.40
Kaikkea hyvää Onnille ja isännälle. On ollut ihana lukea Onnin elämästä ja asettumisesta Suomeen. Yksi blogin suosikkikoiriani!
17. toukokuuta 2008 kello 7.35
Kaikkea hyvää teille molemmille jatkossa!
Onni on oppinut luottamaan. Ja antaa palkinnoksi kokonaisen koirallisen rakkautta. On ollut ihanaa lukea siitä.
17. toukokuuta 2008 kello 10.38
Ikävä tulee, mutta toivotan mitä parhainta jatkoa Onnille ja sen perheelle. Koira on saanut Suomesta hyvän kodin. Kirjoitukset ovat olleet kiinnostavia ja hauskasti laadittuja, mm. “Onni etsivänä” oli mainio. Ja kuvat surusilmästä niin suloisia!
17. toukokuuta 2008 kello 11.57
Oikein hyviä onnellisia päiviä Onnille ja isännälleen.
Teidän alkutaivalta on ollut ihana seurata.
Jään kaipaamaan.
18. toukokuuta 2008 kello 8.33
Antti ja Onni - voih ja surullista, mutta näinhän se on, että kaikkeen ei ehdi ja kun teidän yhteiselo on lähtenyt niin ihanasti soljumaan eteenpäin ei suuremmista kommelluksista enää ole kirjoitettavaa. Kyllä Onnin kuvia ja edesottamuksia on ollut ilo lukea ja sinun Antti hienoa suhtautumista koiraasi. Hyvillä mielinhän tässä hyvästejä jätetään, kun tiedämme, että OnskuOpsukka voi mainiosti ja nauttii milloin mistäkin ohjelmanumerosta, jota Onnille järjestät. Monen koiran ongelmathan liittyvät usein siihen, ettei ne saa riittävästi virikkeitä. Nautinnollista kesää niin mökillä kuin välissä kaupungissakin ja varokaahan käärmeitä, punkkeja yms. Ehkäpä joskus koemme iloisen yllätyken kirjakaupassa ja löydämme kirjan Onnista!!??? olethan Antti niin mainio kirjoittaja. Kaikkea hyvää koko perheelle ja Onnille paljon rapsutuksia.
18. toukokuuta 2008 kello 19.53
Onnin kuulumisia on täälläkin luettu ahkerasti.Kiitokset kun olet jakanut ihanaisen Onnin kuulumisia ja kokemuksia.
Paljon onnea ja auringonpaistetta tuleviin vuosiin suloiselle Onnille ja Onnin perheelle.
19. toukokuuta 2008 kello 7.59
Onnia koskevia kertomuksia on ollut todella mukavaa lukea ja monet kertomuksista ovat piristäneet päivääni kummasti
Onnea yhteiseloon ja kiitoksia isännälle siitä että on antanut kodittomalle koiralle hyvän ja turvallisen kodin, sinun kaltaisiasi tarviraan kipeästi lisää !
19. toukokuuta 2008 kello 8.00
Hei hei Onni ja Antti! Oli kiva “tutustua”
19. toukokuuta 2008 kello 10.49
Kiitokset kirjoituksistasi jotka ovat muistuttaneet että on paljon kodittomia koiria jotka myös ansaitsevat hyvän kodin ja tuovat aivan yhta paljon iloa perheellensä kuin kasvattajien teettämät koirat. Mielestäni ei ole eläinystävällistä tai eettistä euron-kuvat silmissä teettää uusia pentuja kun hylättyjä ja kodittomia koiria on kaikki paikat täynnä.
Hyvää jatkoa Onnille ja perheelle.
19. toukokuuta 2008 kello 10.50
Onnille ja isännälleen kiitos mukavista kertomuksista. On ollut kiva tutustua aikuisen rescuekoiran elämään Suomessa. Leppoisia ja aurinkoisia kesäpäiviä teille.
19. toukokuuta 2008 kello 13.06
Iloista ja Onnellista elämää teille toivottavat Tiina & haukut
20. toukokuuta 2008 kello 14.02
Kiitos Antti hurmaavista kirjoituksistasi yhtä hurmaavasta Onnista. On ollut ilo lukea pohdiskelujasi ja kertomuksiasi rescue-koiran sopeutumisesta kotielämään. Rakkaus on ihmeellinen asia!
Ikävä teitä tulee. Kaikkea hyvää jatkossa teille molemmille ja Onnille erikoisen makoisat rapsutukset.
20. toukokuuta 2008 kello 14.54
Voi mika harmi etta lempi-koirani poistuu blogista!!
Ehka voisit viela silloin talloin Antti kertoilla Onnin kuulumisista? Olen niin mielellani seurannut Onnin kotiutumista seka Suomeen etta uuteen perheeseen ja teidan muita seikkailuja. Olisi todellinen saali jos jutut nyt tosiaan loppuisivat tahan!
21. toukokuuta 2008 kello 9.52
Hienoa että jaksoit Antti jakaa meille Onnin kotouttamisprojektia. Huikean kaunis ja oivaltavasti kerrottu tarina pelokkaan ja epävarman Onnin onnellisuuden löytymisestä.
Minuunkin mieleeni jäävät jännittävät retket milloin minnekin ja ihastuttavan mietteliään Onnin poseeraukset. Blogissa seikkailee paljon kivoja koiria, joista Onni taustoineen liikutti eniten.
Kiitos koskettavista tarinoista ja kivaa koirakesää!
21. toukokuuta 2008 kello 19.23
Kaikkea hyvää Onnille jatkossakin !
Mukavaa kesää ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
22. toukokuuta 2008 kello 11.08
Voi Onni, Onni… sinua tulee niin ikävä. Kuten niin moni muukin on sanonut, nuo Onni-poseeraukset vaihtelevissa ympäristöissä on olleet kerrassaan mainioita!
Onnille kiitokset myös siitä, että itsekin adoptioin espanjankoiran noin kuukausi sitten. (Käypä katsomassa kuvia jos ehdit.) Samalla toivon, että palaisitte kertomaan kuulumisia tänne HS:n koirablogiin edes satunnaisesti, ja toivottavasti juhannuskin sujuu jo pienemmillä vahtimisilla kuin viime vuonna.
Hyvää jatkoa teille molemmille!
22. toukokuuta 2008 kello 15.34
Harmi tosiaan, Onni-kertomuksia on ollut aivan ihanaa lukea! Olen ihan rakastunut Onniin.. Onnellista jatkoa ja toivottavasti teillä on vielä monia vuosia yhdessä. Ehkä törmätään joskus kuonokkain!
29. toukokuuta 2008 kello 12.45
Hurmaavan Onnin parissa olen saanut viettää pakahduttavan liikuttavia ja päivän keventäneitä hauskoja hetkiä, kiitos teille Onni & Pekka!
11. kesäkuuta 2008 kello 0.19
Kiitos kaikista jaetuista hetkistä Onnin kanssa. Kaipaamaan jää yksi espanjankoirien kautta ihanuuden (Napin) saaneet onnelliset