Irlanninsusikoira Alma
Liekö koirakuumeeni ollut pahimmasta päästä, sillä siihen ei auttanut yhtään pienempi annos kuin irlanninsusikoira. Sain siihen lääkettä keväällä 2008.
Ja niin tuli Funnywolf Amelie, eli Alma, rauhallinen tuumailija ja reissunainen.
Kotona Alma käyttää suurimman osan ajasta loikoiluun ja nukkumiseen sekä laiskaan herkkujen noolaamiseen. Alma on kokin paras kaveri: se vahtii keittiön liepeillä, jos sattuisi irtoamaan maistiaisia. Alma-Palman herkkuja ovat mm. vadelmat, mansikat, omenat ja parmesan-juusto sekä erityisesti nakkipiirakat. Kotioloissa se innostuu välillä antamaan leluille kyytiä ja suolistamaan niitä.
Usein Alma nähdessään jotain mielenkiintoista istahtaa alas silmä kovana katselemaan etäämpää, mitä tapahtuu – ja tämä tapa on säilynyt pikku pennusta näihin päiviin. Lenkeillä ei siis pelkästään lenkkeillä, vaan myös istutaan ja ihmetellään. Myös rappukäytävän jokaisen kerroksen ikkunasta pysähdytään katsomaan ulos.
Alma on kokenut reissunainen. Se on katsellut maailmaa laivoista, junista, ratikoista, trolleista, busseista ja metroista. Seitsemän kuukauden ikäisenä stadin friidu muutti ulkomaille, Tallinnaan. Alman reissaamisen aakkoset ovat samat niin merellä kuin maallakin: kintut ojoon ja unta palloon niin pian kuin mahdollista ja sen ajatuskuplassa lukee: “Please do not disturb”.
Kulttuurinnälkäänsä Alma on tyydyttänyt kesäteattereissa ja puistokonserteissa. Alma on varautunut pohdiskelija, joka itse päättää, milloin se haluaa tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa. Yleensä siihen menee vartti, jos ihminen ymmärtää olla kuin ei huomaisikaan koko koiraa.
Kumotaan vielä pari yleisintä ennakkoluuloa.
1. Ei, koira ei syö järjettömiä määriä. Minä syön enemmän.
2. Irlis menee varsin pienelle kerälle ja lenkkeilemme ulkona, joten asumme kerrostaloasunnossa, emme kartanossa.
Alma haukkuu äärimmäisen harvoin ja sen paras kaveri on skotlanninhirvikoira Ruudi.
Alman elämästä kirjoittaa Veera Marjamaa.
