
Pennun tullessa taloon on tehtävä periaatepäätös: koira sänkyyn vai ei? (lisää…)

Pennun tullessa taloon on tehtävä periaatepäätös: koira sänkyyn vai ei? (lisää…)
Kyllä kelpaa…
Kävimme viikonloppuna Etelä-Pohjanmaalla äitini luona. Miska kulkee junamatkoilla tietenkin aina mukana. Se on tottunut matkustamaan junalla jo pienestä pennusta lähtien.
Koiranhan pitäisi periaatteessa matkustaa lemmikkivaunun lattialla. Menomatkalla pendolino oli kuitenkin niin kylmä ja vetoisa, että Miska rupesi tärisemään vilusta maatessaan lattianrajassa. Olin tietenkin unohtanut ottaa makuualustan mukaan, joten ei auttanut kuin päästää värisevä koira viereen penkille lämmittelemään.
Penkin suojaksi uhrasin oman takkini – ja villahuivini vilutassun peitoksi. Siinä sitten köröteltiin vieretysten keikkuvalla junalla kohti lakeuksia. Konduktööri ei moisesta ollut moksiskaan. On tainnut muitakin hemmoteltuja palelevia koiruuksia tulla vastaan vaunukierroksilla.
Miten pikainen pissatuslenkki sateessa muuttuikin jännitysnäytelmäksi? Tästä saa omistaja syyttää itseään. (lisää…)
Lähikauppamme edestä varastettiin juuri vähän aikaa sitten koira (joka onneksi löydettiin). Tämä ei kuitenkaan ollut mikään poikkeustapaus, vaan näitä sattuu. Mintun tullessa taloon tein periaatepäätöksen, että en koiraani kaupan eteen jätä. ”Mutta kun se yksi maitopurkki pitäisi saada ja tästä jo ohi käveltiin… Jos ihan nopeasti vaan juoksen.” Tuntuu kuin leikkisin vaaralla.

Ehkä matalana pääsis sisään?

Olemme olleet Mintun kanssa kahdessa Match Show’ssa tähän mennessä. Menestyskin on ollut ihan kohtuullista ottaen huomioon, että olemme olleet pihalla kuin lumiukot kumpainenkin. (lisää…)
”Ai lenkille tuossa myrskyssä? Mene kuule keskenäs!”
Miska vaistosi aamulla jo eteisessä, ettei ulos ole asiaa. Seisoa jökötti sahapukkina ja katsoi kuin hullua, kun yritin viedä sen ovesta rappuun. Sain houkuteltua epäileväisen koiran maanitteluilla ja nameilla ulko-ovelle vain todetakseni, että koira taitaa olla oikeassa. Ei auttanut kuin tilata hissi ylös.
Miska ravisteli itsensä huolellisesti ennen sisään palaamista. Jo sateen näkeminen inhottaa sitä. Point taken. Joojoo tiedetään, olisi pitänyt katsoa ikkunasta hieman tarkemmin.
Nyt koiruus tuhisee tyytyväisenä sohvalla. Tietenkin peiton alla.
Jep, aion ostaa Miskalle kunnon sadetakin.
Olen hankkimassa vasta nyt Miskalle koiravakuutusta. Miska on 5-vuotias, mikä tarkoittaa, että kahden vuoden päästä vakuutusta ei enää voi saada.
Vakuutuksissa on aikamoisia eroja ja vertailu on työlästä eri yhtiöiden välillä. Päänvaivaa tuottaa myös kysymys siitä, ottaisiko pelkän eläinlääkärikuluvakuutuksen vai myös henkivakuutuksen. Olen ehkä kallistumassa pelkän eläinlääkärikuluvakuutuksen puolelle.
Onneksi esimerkiksi Kuningaskuluttajassa on tehty vertailua eri yhtiöiden välillä. Jutun ja vertailun löydät täältä. Juttu on tosin tehty kuusi vuotta sitten eli muutoksia ehtoihin sun muihin on varmasti tullut.
Otan ilomielin vastaan kaikenlaisia huomioita ja vinkkejä liittyen koiran vakuuttamiseen!
Ennen Minttua saatoin aina vanhan kotioven avatessa kuulla edesmenneen Siiri-koiran askeleet ja pannan helinän. Huolimatta siitä miten huonolla tuulella olen tullessani kotiin, siellä ollaan aina iloisena vastassa. Aina. Se on ehkä yksi parhaista tunteista. Kun kuolemanväsyneenä avaa oven valmiina räjähtämään, voi niinkin pieneltä tuntuva asia kuin koiran hännän heilutus, saada unohtamaan kaiken.
Miska sai pariksi päiväksi kylään Hilla-pennun.
Hilla on seitsemänkuinen suomenlapinkoira, joka tihkuu iloa ja energiaa. Miska suhtautuu yleensä kaikkiin pentuihin epäileväisen etäisesti. Se yrittää olla kuin niitä ei olisikaan. Samalla viileydellä se suhtautuu Hillaankin.