Archive for the ‘Yksinolo’ Category

Sydämentykytystä Kreetalla

Keskiviikko, Toukokuu 23rd, 2012

Olin saada ruoan väärään kurkkuun ja taittaa niskani, kun seurasin kreetalaisen koiran käyttäytymistä eräällä terassilla. Koira vaikutti levottomalta, se säntäili ympäriinsä ja haukkui ohikulkevia ihmisiä ja kulkuneuvoja. Pelkäsin, että hermostunut koira hyppää kadulle hetkenä minä hyvänsä. (lisää…)

Lähde jo!

Torstai, Marraskuu 17th, 2011

misk_kong

Paras keino lievää eroahdistusta potevalle koiralle on kongi täynnä ruokaa.

Kun lähden kotoa, tungen keskikokoisen kongin (kuvassa) täyteen jauhelihaa ja annan sen Miskalle juuri ennen kuin häivyn ovesta. Täytän kongin yleensä jo ennen aamulenkkiä ja jätän sen eteisen pöydälle odottamaan. Loppumatkasta Miskalla on kiire kotiin. Se  ei malttaisi haistella enää yhtäkään pusikkoa. Kongi odottaa – tuu jo!

Kun puen lähtöaikeissa ulkovaatteita päälle, Miska ei huolestu vaan hoputtaa tuijottamalla kongia eteisen pöydällä ja huiskuttaa hännällään kärsimättömästi. Hei, mee jo, kyllä mä täällä pärjään ihan yksinkin!

No, uskotaan. Heippa!

misk_kong2

Vanhan parran juhannusriennot

Maanantai, Kesäkuu 22nd, 2009

Penuvili päätti juhannuspäivänä lähteä vähän irrottelemaan… Kun muut pakkasivat tavaroita veneeseen lähteäkseen mökkisaaresta, Penu suuntasi metsään. Se oli koko alkujuhannuksen totellut kiltisti, mutta lähdön hetkellä se ei kuullut eikä nähnyt mitään… eikä siitä sittemmin kuulunut haukahdustakaan eikä näkynyt vilaustakaan…

(lisää…)

Hämäräbisneksiä

Lauantai, Joulukuu 13th, 2008

Yhtenä päivänä tällä viikolla minulle selvisi, että Alma oli selvästi aloittanut oman bisneksen.


(lisää…)

Yksinoloharjoittelua

Keskiviikko, Marraskuu 26th, 2008

Aloitan työt vasta joulukuun toisella viikolla. Haluan tarjota koirille pehmeän laskun arkeen ja antaa aikaa tottua uuteen kotiin ja siellä yksin olemiseen. (lisää…)

Reipasotteinen kirjallisuuskriitikko

Perjantai, Syyskuu 12th, 2008

Olin jo pari iltaa tahkonnut yhtä suomalaista romaania ja en tahtonut päästä kirjaan millään kiinni. Se ei temmannut mukaansa, vaikka koitin väkisin hyppiä kyytiin. Periaatteenani on lukea kirjaa aina muutama kymmenen sivua ennen tyrmäystä tai luovuttamista. Tämän kirjan kohdalla mietin, mikä on se muutama kymmenen sivua (sentään tunnustettu kirjalija)…kolmekymmentä vai seitsemänkymmentä sivua. Alma oli tutkinut asiaa ja ilmeisesti haistanut, ettei kirja ole hyvä (tai mieleeni) ja tehnyt siitä selvän käydessäni kaupungilla.

Tähän mennessä Alma ei ole kirjoihin koskenut, vaikka niitä on ollut oikein tyrkyllä, paitsi ihan pienenä se jätti nastahampaillaan kommentin Kaimion Pennun kasvatuksen kanteen. Opus on muuten ilmestynyt vasta myös viroksi, Kutsika kasvatamine.

Olin helpottunut Alman kiinnostuksesta kaunokirjallisuutta kohtaan, ja kyllä nauratti. Voihan sen kirjan kritiikin esittää myös performanssitaiteen muodossa.

Vain yksi koira

Torstai, Huhtikuu 3rd, 2008

Pessi ja Arvi ovat viettäneet pari viikkoa Nummelassa, jotta Uula on saanut deittailla morsmaikkuaan rauhassa ilman kilpakosijoita.
(lisää…)

Stressiläjä lattialla

Maanantai, Maaliskuu 31st, 2008

Rukan hiihtohississä olin vaipunut ajatuksiini, kuten yleensäkin hiihtohississä. Se on yksi luovien ajatusten taattuja puhkeamispaikkoja, vähän kuin hammaslääkärin tuoli tai sinfoniakonsertti. On pakko pysytellä paikallaan, saa ajatella mitä haluaa eikä tarvitse puhua kenenkään kanssa. Hammaslääkärissä tosin pitää muistaa pitää suu auki ja sinfoniakonsertissa kiinni. (lisää…)

Juoksu-stressi

Lauantai, Maaliskuu 1st, 2008


Haikeana rannalla.

Viime ajat ovat olleet suurta kaipauksen ininää. Miska ei ole vieläkään toipunut juoksuaikojen aiheuttamasta stressistä. Nelisen viikkoa on ollut yhtä hormonimyrksyä. Ruokahalu on nollassa, mieli levoton ja ulkona tuhistaan suupielet vaahdossa narttujen lätäköiden perään. Onko kastraatio viimeinen toivo?

(lisää…)

Koiratta ja koiran kanssa

Tiistai, Joulukuu 4th, 2007

Viime viikko oli (taas kerran) sen verran kiireinen, että blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Kiireiden takia Onni vaikutti yli viikon Porvoossa. Oli outoa tulla kotiin, kun kukaan ei ollutkaan ovella riemuhepulissa vastassa. Toisaalta oli myös aika mahtavaa, kun voi töiden jälkeen jäädä kaupungille kiertelemään, mennä leffaan tai kavereiden kanssa syömään, eikä tarvinnut miettiä, mistä Onnille ulkoiluttaja ja seuralainen.


Sunnuntaina sataneessa lumessa oli niin kivaa, että oli pakko riehua niin ettei terävää valokuvaa saanut millään. (lisää…)