Penuvili on tyytyväinen, että vappu ja synttärihumut ovat taas tältä vuodelta ohi! Mutta kysykää vaikka Penulta, niin kyllä se mieluummin lähti mukaan Kaivariin kuin jäi yksin kotiin.
Tuttuja liikkeellä. Blogikoirat Penu ja Unto tapasivat matkalla Ullanlinnanmäelle.
Taas on se aika vuodesta, että hau, hau, hau, hau, hau, hauuuuu… Paljon onnea Penu… Tänä vuonna vanha hupakko täyttää kunnioitettavat 12 vuotta – ihmisen iässä jo 84 vuotta. Penu tarjoaa taas koiraystävilleen luita Ullanlinnanmäellä torstaina, tervetuloa!
Niin se emännän allergia, se nyt oli joku ”ohimenevä” kotkotus… ainakin minun mielestäni…
Näköjään meidän lauman elämä alkaa hyvin pikkuhiljaa tässä aktivoitumaan kun kevät kulkee eteenpäin.
Ronja sai eilen erityisen vieraan, kun sosiaalistamisreissulla ollut kakara pääsi pitkän ja aktiivisen päivän päätteeksi vielä katselemaan tuota ikikärsivällistä vanhempaa rouvaa.
Ronja ja pikku-Jetta
Tosca tuli meille (tai siis vanhemmilleni ja Laurille, minä olin jo muuttanut pois kotoa) muistaakseni vuoden 1998 syksyllä. Perheemme ensimmäinen mäyräkoira, huonosti käyttäytyvä, itsepäinen, itsenäinen ja mahtava Veera oli kesällä jouduttu lopettamaan haimasyövän takia, ja vaikka kaikki olivat vannoneet että toista koiraa ei enää oteta, kävi ilmi että tällainen ehdottomuus oli melko heikoissa kantimissa. (lisää…)
Ronjan elämänlaatu on parantunut aivan huomattavasti taannoisen kohtuleikkauksen vuoksi. Sen sokerit eivät enää heittele miten sattuvat, ja yhtään kertaa en ole joutunut yöllä heräämään ulinaan, kun on niin kamala olo sokereiden ollessa todella korkealla.
Rinsessa rentukka, hyvässä kunnossa.
Riska 19.4.1992 – 29.1.2008
Laitoin Penun vesikupin astianpesukoneeseen ja ajattelin, että kyllä koira talviaikaan pärjää puoli tuntia ilman vettä. Mutta vielä mitä, pian asunnosta alkoi kuulua veden lotkiminen! Mistä ihmeestä Penu joi, kun vesikuppi kerran oli pesussa?
Faneihinsa Penu suhtautuu tyynesti, mutta kovat äänet saavat sen piiloon lymyämään.
Huomasin tänään, että Ronjalla on turhan selvät kohtutulehduksen merkit.
Vanhus nukkuu rauhallisesti.
Berry on koira, jonka kanssa meillä oli erikoinen side välissämme. Ymmärsimme toisiamme, ei edes sanoja tarvittu. Ilman Berryä en olisi tässä, en asuisi omassa talossa, en tuntisi monia ihania ystäviäni, en olisi tavannut aviomiestäni. En uskalla edes ajatella, mihin olisin joutunut ilman Berryä.
Olet selaamassa aiheen Vanhuksen elämää arkistoa.
