Muutimme Miskan kanssa Virolahdelle, joka sijaitsee Itäsuomessa noin seitsemän kilometriä Venäjän rajalta. Tulin tekemään tänne puoleksi vuodeksi opettajan sijaisuutta. Miska puolestaan tuli viettämään auvoisaa maalaiskoiran elämää…
Asumme rivitalokaksiossa, jonka takapihan pusikkoaidan takana kulkee todella harvasti liikennöity hiekkainen peltotie. Miska ei siis paljon hihnaa tarvitse. Olemme löytäneet lähistöltä myös kangasmetsikön, jossa kiemurtelee hakkeella päällystetty kuntopolku. Koiriahan ei yleensä kuntoradoille saa viedä, mutta onneksi metsässä risteilee kivoja polkuja siellä täällä.
Äsken tulimme kotiin metsälenkiltä puoli litraa mustikoita (isoja!) mukana. Miska mussutti marjoja suoraan varvuista. Ja tietenkin juuri sieltä, missä itse olin poimimassa.
Toivottavasti mustikoiden syönti auttaa Miskan vatsaa. Se kun on ollut lievästi sanottuna sekaisin jo kolmisen päivää. Ehkä muuttostressiä. Epäilen myös viivästynyttä reaktiota penikkatautirokotteesta. Pinsereille viivästysreaktio (pari viikkoa rokotuksen jälkeen) kyseiseen rokotteeseen on melko yleistä. Pentuna, kun Miska sai ensimmäisen penikkatautirokotteen, oireet olivat todella pahat: ripulia, oksentelua, tärinää, apaattisuutta. Nyt vain vatsa oirehtii. Aikuiset pinserit reagoivat rokotteeseen lievemmin.
Oli miten oli, Miska-maalaiskoira on nyt Canikur-kuurilla (toinen menossa) ja raejuusto-jukurtti -dieetillä.
)
