Erkki ja Annamiina Pulliaisen kirja Ihannekoiraa etsimässä (Ochre Chronicles, 2006) on erilainen opas pentua harkitsevalle.
Pulliaiset lähestyvät aihetta turvallisuusnäkökulmasta ja nostavat pääteemaksi ongelmakoirat ja niiden välttämisen. Sen verran karuja esimerkkejä kirjaan on otettu mukaan, että ihminen, joka hetken mielijohteessa on ottamassa koiran, luultavasti tulee toisiin aatoksiin. Tai ainakin harkitsee asiaa tarkasti. (lisää…)
Olen jo kauan haaveillut toisesta koirasta. Sellaisesta Riinaa vähän isommasta, ”koiran kokoisesta” koirasta. Mielessä on lähinnä ollut vanha tuttu englanninspringerspanieli. Toinen vaihtoehto on uusi tuttavuus Lagotto Romagnolo. (lisää…)
Dotje täytti perjantaina vuoden. Ajatella, että siitä on jo vuosi, kun saimme Kasvattajalta iloisen viestin: Pennut ovat syntyneet!
Esikoinen ehdotti, että heräämme perjantaiaamuna ennen Dotjea ja tuomme sille jauhelihakakun ja lahjat petiin Paljon onnea vaan -laulun säestyksellä. (lisää…)
Vuosi sitten vatsaani oli kipristänyt jo muutaman päivän: ”Pirisisi jo se puhelin.” Taisi silmäkulmakin pariin otteeseen kostua, kun päivä vaihtui toiseksi. Odotimme tietoa Unton syntymästä. (lisää…)
Tässä sitä nyt sitten ollaan.
Monivuotisesta hiihtopaikastamme, hämäläisestä täysihoitolasta, vastattiin hiihtolomatiedusteluihin näin: (lisää…)
Penuvili on isäni hankkimista koiranpennuista ainoa, jonka tapaamista en odottanut. En ollut hakemassa pentua, ja pennun tultuakin yritin olla piittaamatta siitä. Se kun oli muka rakkaan Voittoni ”korvike”. No, tunnette tarinan, epäonnistuneen yritykseni. Eihän Penusta voinut olla piittaamatta!
Penu-pennun nenä tuoksui vastustamattomasti koiranpennulle.
Mummoni – nuorin isovanhemmistani ja viimeiseksi edesmennyt – täyttäisi tänään sata vuotta. On oikea päivä kertoa, että Penu on perinyt nimensä hänen lapsuutensa koiralta.
Penu oli oma itsensä jo pienenä.
Dotje puistossa.
Ollaanks näyttelyä? kysyy Kuopus Dotjelta.
Sitten he alkavat leikkiä koiranäyttelyä: Kuopus ohjaa hihnasta Dotjea edes takaisin. Molemmilla on kivaa. (lisää…)
Istun taas pimeässä rappusella rodorendronin juurella. Dotje nuuskii haluttomasti talvikkeja. Kello on noin kuusi aamulla. Hesarin jakaja on jo käynyt. Itse asiassa meillä on jo vakituinen suhde, tapaamme säännöllisesti. (lisää…)
Dotje on nero: Kuudes päivä kotona ja se osaa jo (useimmiten) istua pyynnöstä (jos se palkitaan) ja tulla luokse kutsusta.
Kaulapantaa se ei osaa käyttää, eikä talutushihnaa ole edes kokeiltu. (lisää…)
Olet selaamassa aiheen Pennun odotus arkistoa.
