Yrsa Stenius kirjoittaa kirjassaan Koiria, rakkautta ja surua seuraavasti:
“En ole koskaan nähnyt narttukoirien nukkuvan yhtä totaalisen rennosti kuin uroskoirat yleensä.” (lisää…)
Archive for the ‘Koirat kirjallisuudessa’ Category
Koko komeudessaan
Torstai, Kesäkuu 14th, 2012Luustani en luovu
Lauantai, Kesäkuu 9th, 2012Mika Waltari kuvailee kirjassaan Neljä päivänlaskua koiransa luunpiilotusvimmaa. (lisää…)
Teräsmiehen apulainen?
Torstai, Helmikuu 2nd, 2012Olemme ulkoilleet urheasti Lennyn kanssa tulipalopakkasista huolimatta. Tänään mittari näytti miinusasteita niin paljon, että laitoin Lennylle tossut ja liivin. Huvittava lopputulos on nähtävissä alla. (lisää…)
Miskan temppuja: high five!
Sunnuntai, Tammikuu 15th, 2012
Yksi Miskan hauskimmista tempuista on “yläfemma”. Kun Miskalle sanoo “high five”, se läpsäyttää tassulla käteen.
Tempun opettaminen oli helppoa. Aika monelle on varmaan tuttu Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjassa opetettu temppu nimeltä “kumpi käsi?”. Siinä koiran on arvattava, kumpaan käteen nami on piilotettu. Koira ei saa haistella käsiä vaan sen täytyy tassulla napauttaa sitä kämmentä, jossa se arvelee namin piilottelevan.
Tätä temppua soveltamalla opetin Miskalle “yläfemmankin”. Ensin laitoin namin vain oikeaan käteen ja nostin kättä hieman ylemmäs. Tällöin Miska napautti nyrkissä olevaa kättä ja sai palkinnon. Nostin kättä aina vaan hieman ylemmäs niin, että Miska pysyi vielä kärryillä. Kun käsi nousi ylemmäs, Miskan täytyi aina korottaa tassuaan vähän korkeammalle.
Monien toistojen jälkeen siirsinkin namin vasempaan käteen, mutta edelleen nostin nyrkissä olevan oikean käden ilmaan. Miska napautti tassulla edelleen siihen namin toivossa – palkan se saikin, mutta vasemmasta kädestä. Tätäkin versioita toistettiin monta kertaa. Pikku hiljaa rupesin avaamaan nyrkissä olevaa oikeaa kättä “yläfemma”-asentoon. Kun temppu alkoi näyttää ylävitosen läimäyttämiseltä, liitin siihen sanan “high five”. Ja taas toistettiin temppua kunnes Miska hiffasi tempun nimen. Ja kas – temppu oli valmis.
High five!
Cesar Millan vs. me hipit
Torstai, Joulukuu 1st, 2011Kun tv:stä tulee (sensuroitu)Koirakuiskaaja, olen valmis heittämään aivot narikkaan. Luvassa tunnin mittainen esittely miten oikeista ongelmista tehdään koko kansan viihdettä. Ruudussa pyörii teksti: “do not try this at home.” Ei tulisi mieleenkään. (lisää…)
Hachiko
Keskiviikko, Marraskuu 23rd, 2011Marraskuun tuhnuiset iltapäivät ja pimeät illat ovat kuin luotuja Hachiko elokuvan katsomiseen. Olen katsonut kyseisen elokuvan ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten lentokoneessa. Lomareissu alkoi kyynelehtien ja kanssamatkustajien luodessa minuun sääliviä ”tuolla ihmisellä ei ole kyllä kaikki hyvin”-katseita. (lisää…)
Koirakirjoja
Perjantai, Heinäkuu 15th, 2011Sain ystävältäni (kiitos Maija) Peter Maylen hupaisan Piskinelämää-kirjan ja sen luettuani innostuin penkomaan kirjahyllystäni lisää koira-aiheisia kirjoja.
Koirat valokuvataiteessa
Tiistai, Marraskuu 23rd, 2010Uskomattoman hienoja taidevalokuvia koirista napsii brittiläinen valokuvaaja Tim Flach. Kuvista on vastikään julkaistu kirjakin, jonka nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi Dogs. Koirakuvia löytyy taiteilijan kotisivuilta portfoliosta.
Mun suosikkeja on ehdottomasti ne ilmassa “leijuvat” karvapallot!
Me Hurtat -lehti, numero 1
Maanantai, Toukokuu 25th, 2009Koiralehtiä löytyy markkinoilta jos jonkimoisia. Mutta olettekos kuulleet lehdestä, jonka koirat ovat tehneet koirille? (lisää…)
Epävirallista leffa-arviointia
Sunnuntai, Maaliskuu 22nd, 2009Marley & Me on loistava kirja. Oli mielenkiintoista mennä katsomaan miltä sitten elokuva näyttäisi. Taidokas kynänkäyttö oli litistynyt komediaksi komedioiden joukossa. Muutama herkullisesti kuvattu tuokiokuva seikkailuista Marleyn kanssa oli jopa jätetty pois. Esim. alussa olisi ollut aika komeaa nähdä miltä se Marleyn sekoboltshurjaisukki oikein näytti. Kenties sen filmatisointi oli liian haastavaa?
Eniten ärsytti se, että Jennifer Aniston ei lihonnut grammaakaan synnytettyään kolme lasta. Hyvin istuivat farkut loppuun saakka. No, asiaan; kyllä koiranystävä mielellään tämän elokuvan katsoo. Ja jos se nyt niin keskinkertainen oli, niin miksi meitä kaikkia itketti lopussa ihan hirveästi? Ja kirjan aion lukea uudestaan. Vaikka vain kirjoittamisen opetuksen kurssina.
