Kevättä rinnassa?
Toko on ollut meillä pitkään jäissä. Tokihan olemme lenkkien yhteydessä puuhastelleet pieniä seuraamispätkiä, luoksetuloja ja kauko-ohjausta, mutta mitään järjellistä emme ole aikoihin tehneet. (lisää…)
Kevättä rinnassa?
Toko on ollut meillä pitkään jäissä. Tokihan olemme lenkkien yhteydessä puuhastelleet pieniä seuraamispätkiä, luoksetuloja ja kauko-ohjausta, mutta mitään järjellistä emme ole aikoihin tehneet. (lisää…)
Viime vuonna kävin kuunteluoppilaana slovenialaisen Silvia Trkmanin agilitykurssilla. Viime viikolla Silvia tuli jälleen Suomeen kouluttamaan ja tällä kertaa pääsimme Uulan kanssa mukaan kurssille! (lisää…)
Pihka on kova vetämään hihnassa. Kun se oli nuorempi, yritimme kouluttaa sitä pahasta tavasta eroon. Kokeilimme pysähtelymetodia ja suunnan vaihtamista, kieltämistä, makupaloilla palkitsemista, erilaisia valjaita ja kaulapantoja. Tuire Kaimion opit oli luettu etu- ja takaperin. Koirahan pitäisi saada oppimaan jokin taito tai temppu, kun sitä vaan toistetaan riittävän monta kertaa ja palkitaan oikealla hetkellä.


Minähän istun! Että saiskos sen palkan?
Tuntuu vähän pahalta kirjoittaa turhanpäiväisyyksiä samaan aikaan, kun Penun perheessä elellään vaikeita aikoja. Koirien omistamisessa on vain yksi huono puoli, ne vanhenevat niin kovin äkkiä. Ei tässä oikein muuta osaa sanoa, kuin toivottaa Katrille voimia vaikeaan päätökseen.
(lisää…)
Osallistuimme viikonloppuna Ridgeback yhdistyksen kesäleirille. Leiriväki kokoontui perjantaina Virolahdella sijaitsevalle hotellille viettämään hauskaa viikonloppua samanhenkisten ihmisten ja koirien kanssa. Illalla ihmiset ja koirat tutustuivat toisiinsa ja hotellin tarjoamiin puitteisiin. (lisää…)
Penuvili päätti juhannuspäivänä lähteä vähän irrottelemaan… Kun muut pakkasivat tavaroita veneeseen lähteäkseen mökkisaaresta, Penu suuntasi metsään. Se oli koko alkujuhannuksen totellut kiltisti, mutta lähdön hetkellä se ei kuullut eikä nähnyt mitään… eikä siitä sittemmin kuulunut haukahdustakaan eikä näkynyt vilaustakaan…
Ajokorvasta on moneksi. Leppoisana kaikkien kaverina tietysti kaverikoiraksikin. Ainoa hankaluus on se, että ulkona hajut ja myös toiset koirat tuppaavat kiinnostamaan enemmän kuin rapsuttajat. Sisätiloissa rapsutus kelpaa, sylikin.

Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista. Penuvili sai huivinsa käytyään kaverikoiratapaamisissa säännöllisesti noin puolen vuoden ajan. (Kuva huhtikuulta.)

”Etsi” -käskyä odottamassa.
Usein koirankoulutukseen liittyvillä keskustelupalstoilla törmää aiheeseen nimeltä ”pakotteet”. Pakotteilla tarkoitetaan erilaisia koulutuksessa käytettäviä ”pakkokeinoja”. Toiset niistä vain estävät koiraa toimimasta, kun taas toiset lähentelevät suoranaista väkivaltaa…
Hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita tokosta! Alla hiukan ajatuksia ja esimerkkejä siitä, miten meillä luodaan pennun kanssa vankka pohja helppoa yhteiselämää ja harrastuksia ajatellen. Laitan tämän ihan omaksi jutukseen, koska tämä olisi hiukan turhan pitkä teksti kommentiksi.

Pessi seuraa aivan liian edessä, mutta onneksi asenne on sentään kohdallaan! Kuva: Maija Kultamaa
(lisää…)