Tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet, että blogikoirien määrä on moninkertaistunut. Vielä kerran tervetuloa kaikille.
Vanhoista koirista on Unton vuoro lomailla. Mitään dramaattista ei suinkaan ole tapahtumassa, vaan isäntäväellä alkaa kesäloma! Elokuussa onkin sitten luvassa matkakertomusta niin Keski- kuin Itä-Suomesta, ja ehkä jopa Pirkanmaalta.
Kuuma! Mutta onneksi pääsee uimaan.
Viime viikolla pääsimme askelen lähemmäs vettä, Unto ihan oma-aloitteisesti. Istuimme mökkirannassa, kun vierestä kuului molskis! Untohan siellä seisoi, mutaisessa rantavedessä ja lipoi huuliaan ilmeisen hermostuneena. Nostimme pojan pois mutta päätimme hyödyntää tilanteen ja käynnistää uintikoulun. (lisää…)
Unto on aktiivisuudestaan huolimatta todellinen sylikoira. Eikä pelkästään meidän tahdosta. Poika saattaa ihan itse hypätä kesken leikin syliin ja käpertyä saman tien nukkumaan. Tai sitten se vaan hengailee sylissä kuten tässä kamerakännykällä napatussa kuvassa:
Olemme onnekkaita. Olemme saaneet naapurit, jotka pitävät koirista. He pitävät koirista niin paljon, että osallistuvat tarpeen mukaan Unton ulkoilutukseen ja leikittävätkin vielä. Pitämisen ja innostuksen lisäksi hienoa on, että heillä itsellään on ollut koira. Touhu on siis tuttua. (lisää…)
Tutkimuksen mukaan lapset eivät pidä siitä, että heidän vanhempansa juovat. He myös kokevat juopumisen pelottavana. Unto tuntuu suhtautuvan alkoholiin samalla lailla. (lisää…)
Sataa. Koiraa inhottaa, itseä inhottaa. Minua ei tosin niin paljon kuin ennen. Olen nimittäin alkanut väline-ulkoilla. Se tarkoittaa sadetakkia, saappaita, tuulipukuja, vaelluskenkiä, toppapukua, lenkkareita, lippiksiä, nahkaisia hansikkaita jne.
Ennen koiraa minulla ei ollut näistä mitään. Kuljin töihin, baariin, kavereille, jumppaan aina samoissa vaatteissa: farkuissa, hameessa, t-paidassa ja tennareissa. Jos sade yllätti, kastuin armottomasti. Talvella yleensä palelin. (lisää…)
Pakoon, muumipeikko tulee!
Vappu meni, mutta vielä voimme muistella. Untolla oli nimittäin aika jännä vappu, koska ensin piti tutustua muumipeikkoon ja sen jälkeen ihmislaumaan. (lisää…)
Yhdessä matkustamisen peli on nyt avattu, kun viikonloppuna menimme ystäviemme häihin Itä-Suomeen ja otimme Unton mukaan. Koiria ei luonnollisestikaan ollut kutsuttu juhlapaikalle, joten jouduimme jättämään Unton hotelliin. Etukäteen hieman jännitimme miten useiden tuntien yksinolo vieraassa paikassa menisi, mutta suotta. Kaikki meni todella hienosti!
Tulossa jännittävä viikonloppu: Unto pääsee itäsuomalaiseen hotelliin!
Jännittäväksi asian tekee se, että Unto viettää hotellihuoneessa yksin koko lauantai-illan, kun minä ja mieheni juhlimme ystäviemme häissä. Jännitystä hälventää onneksi hieman se, että hotelli ja juhlapaikka ovat 200 metrin päässä toisistaan. Pääsemme siis ulkoiluttamaan Untoa illan aikana ja hotellista voidaan soittaa, jos Unto äityy jostain syystä häiriköimään. Toivotaan, että kaikki menee hienosti!
Olipa ruuhkaa, vapaapäivien lenkkipoluilla nimittäin. Oli kävelijää sauvojen, lastenvaunujen ja koirien kanssa. Oli hölkkääjää ja kilpajuoksijaa. Ja sitten oli tietysti pyöräilijöitä: leveästi ajavia perheitä, hitaita sunnuntaipyöräilijöitä ja kiitäviä kilpapyöräilijöitä. Pari mopoilijaakin mahtui joukkoon. (lisää…)
