Blogit

Riki nukutettiin hammaslääkärissä.

Perheenjäsen kohtasi pääsiäisenä Turussa kauniin, ruskean espanjanvesikoiranpennun, Toukon, 5 kk. Ja niinhän on, että missä kaksi (vesi) koiraihmistä tapaa, siellä puhutaan (vesi)koirista. Kun oli selvitetty iät ja luonteet ja kennelit, kävi ilmi, että Toukon emäntä muisti Rikin tästä blogista. Se oli niin imartelevaa, että piti heti kirjoittaa Riki-uutisia pitkästä aikaa.
(lisää…)

Punkki on nyt nähty ja koettu. Miten vastenmielinen otus se onkaan, juuri sellainen kuin aamun lehdessä näytettiin. Riki ei siitä piitannut, sillä otus iski minuun.
Rikillä saattaa kyllä olla osuutensa asiaan, se on todennäköisesti ollut ötökän logistinen apulainen matkalla leukani alle.
Ihmettelin jo illalla sängyssä, mikä oikein kutittaa solisluun paikkeilla. Raavin sitä aikani ja se tuntui irtoavalta ruvelta, jotain uloketta siinä tuntui. En jaksanut nousta peilin eteen vaan nukahdin.
Aamulla kutitus jatkui ja katsoin suurentavalla peilillä silmälasit päässä. Joku oli minussa tukevasti kiinni, jalat vaan sätki. Äkkiä pinsetit käteen ja naps, punkki oli lavuaarissa. Siinä se köpötteli altaan reunaa ees taas punainen vartalo raskaana perässä. Vastenmielinen näky. Kuumaa vettä päälle ja sinne meni.

Mitä nyt? Katsotaan, onko Rikissä punkkeja. Toivoton tehtävä. Tuosta karvapehkosta ei löydä mitään niin pientä. Täytyi tyytyä vain kunnon shampoopesuun, se vähensi hieman emännän iljetystä. Ja sitten kaikki sänkyvaatteet pesuun ja karvanpoistoa tilaamaan. Riki sai siinä tohinassa niskaansa ja takaselkäänsä myös aimo annokset punkkituhoainetta. Sitä olisi varmaan tänä vuonna pitänyt valuttaa niskaan jo aikaisemmin. Valkosipulijauheen syöttökin on jäänyt. Kun purkki tyhjeni, ei tullut hankittua uutta.

Apteekissa törmäsin koiranomistajaan, joka oli kokeilllut punkkipantoja ja tuhoaineita, mutta ne eivät pitäneet punkkeja loitolla hänen koirastaan. Kysäisin, onko hän kokeillut valkosipulijauhetta. Hän katsoi vähän epäluuloisena. Ehkä se on uskon asia, mutta minä uskon. Valkosipulin pitäisi jättää ihoon sellainen armoni, etteivät punkitkaan sitä siedä.

Sen opimme takavuosina, että Välimeren punkkeihin tarvitaan eri keinot kuin kotoisiin verenimijöihin. Etelän ötököihin tehoaa kuulemma vain tietty panta, ja Riki on se kaulassaan säästynyt punkeilta jo kahdella etelän matkalla.
Nyt odotamme keritsemistä ja sitten nähdään, oliko Riki tosiaan vain kantoteline ruohikosta tyynylleni.