Emma toivottaa blogin lukijoille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta ja sanoo samalla näkemiin. Emma pääsee nimittäin pois asfalttiviidakosta lepuuttamaan kipeitä lonkkiaan maalle hieman pidemmäksi aikaa ja jättää blogin toistaiseksi.
P.S. Oman lemmikin (tai miksei tietysti perheenkin) kuvan e-joulukorttina voi lähettää 23.12. asti täältä.
Vanhuus ei tule näemmä yksin: Emman silmät ovat rähmineet viime aikoina ja sitä ennen Emma rapsutteli korviaan. Kummastakaan emme ole löytäneet tulehduksen merkkejä. (lisää…)
Emmasta paljastui itselleni jälleen uusia puolia, kun englanninbulldoggi Nade tuli taas viikonlopuksi hoitoon. Viimeksihän Emma oli itse maalla.
On koiratyttöjä ja hevostyttöjä. Siskoni kuului jälkimmäisiin ja vietti kaiken aikansa hevostallissa. Itse kuuluin ensin mainittuihin. Tallien sijaan ulkoilutimme parhaan ystäväni kanssa naapuruston koiria harva se päivä. Emme pyytäneet siitä palkkaa, sillä koirien kanssa touhuaminen oli meille harrastus.
Parhaimmillaan meillä oli ulkoilutettavana kahdeksan eri koiraa (joiden kanssa käytiin toki eri aikoihin lenkillä). (lisää…)
Katselimme tässä taannoin valokuvia. Emman pentumainen käytös on nimittäin saanut isännänkin muistelemaan Emman pentuaikoja.
Emma on ollut pentuna varsin pullea. Ja sen turkki mustaakin mustempi. (lisää…)
Muutto on tehnyt Emmalle hyvää. Emma on nimittäin käyttäytynyt viime aikoina kuin pieni pentu: saanut hepuleita, riehukohtauksia, tuhonnut kaksi tennispalloa ja ollut muutenkin poikkeuksellisen leikkisä. Takajalat eivät ole yhtään sen vetreämmät, mutta muuten Emma tuntuu nuortuneen silmissä. Tosin harmaat hapsut ovat yhä tallella.
Mieliala taitaa todellakin vaikuttaa koirallakin terveyteen yhtälailla kuin ihmisellä. Emma on taas pitkästä aikaa pirteämpi. Lääke on nimeltään ympäristönvaihdos.
Emma nimittäin on muuttanut uuteen kotiin. (lisää…)
Emmasta olisi tullut hyvä lintukoira, totesi isäntä palattuaan Emman kanssa viikonlopun veneretkeltä. Emma oli ollut venekerhon saaressa ollut toki kytkettynä, mutta isäntä ei pimeässä ollut huomannut ohikulkevan linnustajan roikottavan kädessään saalistaan. (lisää…)
”Taitaa kilometrit olla jo täynnä”, isäntä kertoi ohikulkijan kommentoineen nähtyään tämä kiskovan Emmaa perässään rautatieasemalla jokin aika sitten. (lisää…)
No niin, kesän aikana isäntä on antanut minulle uuden lempiniemen: Paha Emäntä. Nimitys johtuu siitä, että Emma alkanut totella melko rivakasti minua (sanoisin, että joskus jopa rivakammin kuin isäntäänsä). (lisää…)
