Alman puheenvuoro

| Julkaistu 21. 6. 2012 18:01

Eläinkommunikoija Maiccu Kostiainen kysyi Almalta, mitä se haluaa sanoa lukijoilleen. Alma jutteli ja Maiccu kirjasi ylös. (Lisäsin tekstiin kappalejaon, muuten se on koskematon.)

“Nyt on kesä ja kesä on parasta. Ei ensinkään siksi, että on lämmin vaan siksi, että saan olla oman ihmiseni kanssa enemmän kuin muina vuodenaikoina. Minun mielestäni kaikkina vuodenaikoina pitäisi kuitenkin olla yhtä paljon yhdessä kuin kesällä!

Ihmisillä on ainainen kiire ja sitä on välillä tuskaisen tylsää seurata. Ihmisten ajatukset ovat yhtä suurta puuroa, josta ei saa mitään selvää. Talvella varsinkin tuntuu, että ajatukset ovat yhtä suurta massaa. Kesällä minä voin erottaa erilaisia juttuja ja saan ajatuksista paljon enemmän selvää. Tämä johtuu vain siitä, että ihminen hidastaa tahtia, vaikka vain vähänkin.

Minä rakastan loikoa minun ihmiseni lähellä, kun hän kirjoittelee omia juttujaan, mutta minä toivon, että nyt alkaa se aika kun kone laitetaan hetkeksi syrjään. Kesässä on niin paljon erilaisia tuoksuja ja ulottuvuuksia vaikka olisimme vain paikallamme. 

Minunkin ihmiselläni, kuten niin monilla muilla, on kova tarve aina vain tehdä asioita, vaikka tärkeintä kaikessa on oleminen. Minun oma mammani, rakkain ihmiseni, tuntee minut läpikotaisin, mutta silti haluan hänellekin sanoa, että ollaan vaan eikä liikuta hetkeen mihinkään. Mennään vaikka saareen kallion koloon katselemaan sorsia ja veneitä. Kuunnellaan lokkien kirkumista ja annetaan kellon ja koneen jäädä kotiin. Ihmiselle yksinkertaiset asiat ovat vaikeimpia, vaikka niistä teitä jatkuvasti koetetaan muistuttaa.

Minusta on ollut mukavaa, kun olen saanut olla tarinoiden kohteena ja moni on lukenut minun elämästäni juttuja. Nyt on kuitenkin aika olla taas se tavallinen Alma ja siirtyä pois julkisuuden valokeilasta..(koiramaista huumoria). Aika muuttuu ja olen iloinen, että oma rakas ihmiseni saa nyt myös aikaa muille jutuille.

Minä en lähde mihinkään, minä innostan ja inspiroin häntä tästä eteenkin päin. Nyt minä saan olla ihana tavallinen koira ja se on maailman tärkein asia minulle.

Minä haluan sanoa teille kaikille ystävilleni, että antakaa aikaa olemiselle. Nauttikaa, herkutelkaa ja nukkukaa. Me koirat nukumme suurimman osan päivästä ja minun mielestäni se tekisi teille ihmisillekin melkoisen hyvää! Ainakin kesällä.

Aurinko paistaa ja nyt minä haluan, että me lähdemme katselemaan maisemia ja jätämme koneen hetkeksi keräämään pölyä!”

Maiccu Kostiaiselle kiitokset tulkkina olemisesta! Eläinkommunikoinnista ja lisää eläinten sanottavaa meille ihmisille löytyy täältä.

Otin heti Alman vinkistä vaarin. Tekstin saatuani lähdimme Alman kanssa blogin päättäjäiskahveille Alman lempikahvilaan – Alman tahtiin. Alma sai lihaisan piirakan ja töllistellä katujen kulmauksissa ihan rauhassa.

Bloggaaminen loppuu, mutta julkisuuden valokeilalta Alma ei voi välttyä (siihen kai se tuossa viittasi) – se kun kääntää katseet, minne menemmekin. Koska lopulliset jäähyväiset ovat niin ikäviä ja koska ei ole loppuja vaan vain uuden alkuja, niin tulevaisuudessa Alma saattaa vilahtaa omien kotisivujeni kirjoituksissa , mutta sitä ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan juuri nyt, vaan tehkäämme niin kuin Alma toivoi: ulos ja olemaan!

Kiitos lukijat! Kaikkea hyvää ja kaunista – ja sitä olemisen taitoa!

Me olemme valmiita tutkimaan kallioiden koloja – törmäillään siellä!

Vuh!

17 vastausta artikkeliin “Alman puheenvuoro”

  1. Kristiina kirjoittaa:

    Hieno tää Alman viisas puhe! Kuten emäntänsäkin!

  2. Helia kirjoittaa:

    Nyt meni juhannus pilalle kun luin tämän koirablogin lopettamisesta. Kaikki blogiin “kirjoittaneet” koirat ovat olleet hauskoja ja ihania seurattavia! Toivottavasti Hesari tulee tarjoamaan eläinihmisille jatkossakin jotakin vastaavaa… Aurinkoista juhannusta kaikille joka tapauksessa!

  3. Team Pitkätukat kirjoittaa:

    Almalle hurjasti rapsutuksia ja lämmintä kesää, olen seurannut Alman tarinoita alusta asti, Alman “hieno neiti” kuva punaisine helmineen kuuluu kaikkien aikojen koirakuvasuosikkeihini – niin sielukas katse niin hienolla koiralla!

  4. keksi kirjoittaa:

    Voi Alma (emäntineen), minun tulee sinua ikävä!

    Todella surku että blogi lopetetaan, tämä oli parasta Hesarin sivuilla ja mukavan sympaattinen tuulahdus kaikkien uutisten, urheilun ja muun sekaan. Typerä päätös pomoilta, mutta minkäs teet… Hyvä silti, että Alma-neiti saa nyt vielä enemmän yksinoikeutta emäntäänsä eikä tietokone iske väliin. :-)

  5. Hemppa kirjoittaa:

    Alma ja Veera,
    tulipa siinä Almalta viisaita ajatuksia. Pitäisi kaikkien meidän hellittää hieman useammin ja nauttia vain olemisesta. Pannaan nämä ohjeet muistiin.
    On vaan pakko todeta että Alman sielukkaita silmiä ja tuumailevaa persoonaa tulee ikävä.
    Toivottelen teille oikein hyvää juhannusta ja jatkoa muutenkin!

  6. Jani kirjoittaa:

    Kiitos Almalle viisaista ajatuksista ja katseista! Leppoisaa kesää :)

  7. Minna kirjoittaa:

    Voi, Alma! Ikävä tulee. Blogin aikana “pienestä” ruipelosta koirasta on kasvanut hieno ja viisas aikuinen neiti. Kiitos, kun jaoit elämääsi meidän kanssamme. Nauti elämästäsi!

  8. Miina kirjoittaa:

    Vanhempana ja varovaisena ihmisenä olen ihaillut Veeran ja Alman ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta reissata kahdessa maassa ja osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Oikea asenne avaa (melkein) kaikki ovet! Itse en uskaltaisi irliksen kanssa kaupungilla liikkua jo sen herättämän huomion takia. Mutta Veera ja Alma uskaltavat ja Alma on tainnut osallistua useampiin kulttuuritilaisuuksiin kuin keskiverto suomalainen konsanaan.
    Kiitokset ja oikein hyvää jatkoa teille!

  9. Satu&Fasu kirjoittaa:

    Rakastamme Teitä ihkut otukset ja Alma, puhut niin niin NIIN asiaa! Keep it, aitous! Ikävöiden… Fasu-dogi emäntineen

  10. Pippa kirjoittaa:

    Voi ihana Alma! Suurkiitos kaikista hellyyttävistä ja hurmaavista blogikirjoituksista! Miten Alman surullisenkauniita silmiä voisikaan unohtaa…

  11. Kristiina kirjoittaa:

    Hei Veera, olisi todella kiva lukea paitsi sinun myös Alman kuulumisia sun blogistasi! Onnea näytelmien kirjoittamiselle ja ohjaukselle! Ellen asuisi niin kaukana (Göteborgissa), menisin varmasti sinne Viroon tänä kesänä katsomaan näytelmääsi. Mutta ehkä tilaisuuksia tulee seuraavina kesinä.

  12. Tricky Tree kirjoittaa:

    On kyllä todellinen harmi, että Koiran elämää-blogi lopetetaan :(

    Monta vuotta on tullut blogia seurattua koirattomana ja nyt vuodenpäivät koirallisena. Toivottavasti vanhat tarinat säilyvät täällä ja uudet seikkailut jatkuvat toisaalla! :)

    Todella suloiset kuvat muuten, ihanat Alma ja Veera :)

  13. jenssi kirjoittaa:

    Mitähän tässä nyt taas ajetaan takaa? Hesari halunnee saada nuoria lukijoita ja pitää heistä kiinni; tehdä heistä ehkäpä paperilehdenkin ystäviä. No, sitten lakkautetaan tämän sivuston paras blogi. Ei tolkun häivää. Kiitos vaan, luetaanpa blogit sitten muualta kuin Hesarin sivuilta. Täältä hävisi sitten kolme viikkokävijää. Keltä tästä kysyttiin mielipidettä, oliko blogi jotenkin köyhä kävijämääriltään? Etsittiinkö mahdollisesti uusia avustajia (= blogikoiria) jostain? Emme huomanneet, ei liene tarvittu tätä sisältöä tänne. Nam.

  14. Kristiina kirjoittaa:

    Tosi ikävä kaikkia koiria ja koirien emäntiä vieläkin. Miksiköhän tää kiva blogi lopetettiin?Jos syynä oli se, että HS katsoi, että blogi ei ollut tarpeeksi aktiivinen, olisi voinut ainakin varoittaa mahdollisesta loppumisesta, niin moni meistä koiranomistajista olisi varmaan voinut aktivoitua bloggaamaan pelastaakseen blogin tulevaisuuden. Harmi.

  15. Liinukka kirjoittaa:

    Hei!
    Voi miten harmillista, että paras blogi päätetettiin lopettaa. Näiden karvakorvien touhuista oli ihanaa lukea ja monasti vedet silmissä kun niin nauratti. Alma neiti oli yksi suosikkejani.

  16. Pekka kirjoittaa:

    Miksi tämä lopetetaan? Miksei ennemmin sitä typerää blogia brittifutiksesta?

  17. Helsingin Sanomat kirjoittaa:

    Kiitos kaikille kommentoijille ja kirjoittajille. Koirablogi ehti toimia vuosia, HS-blogeista pisimmän ajan, mutta hyvätkin asiat päättyvät joskus. Teidän ansiostanne blogissa säilyi lämmin ja innostunut tunnelma loppuun saakka.

    Helsingin Sanomat tarjoaa varmasti jatkossakin lukemista eläinten ystäville, mutta mitä ja miten, sitä ei ole vielä päätetty. Mietimme asiaa.

    Maija Aalto
    HS.fi