Myös meidän lauma jättää blogin lukijoille jäähyväiset ja toivottaa kaikille hyvää kesää!
Meidän lappalaiskolmikon viiteen blogivuoteen on mahtunut paljon hauskoja sattumuksia, iloja ja suruja. Aktiivisista treeni/kisa-possukoista on viidessä vuodessa kehittynyt varsinainen geriatrinen kerho, jonka keski-ikä huitelee jo reilusti kympin paremmalla puolella. Laitetaanpa vielä kuulumiset erikseen jokaisesta herrasta.
Pessi
13,5-vuotiaan Pessin keväinen väsymys sai lopulta selityksen, kun papalta löytyi vakava sydänvika. Lääkäri ei liiemmin vanhukselle enää päiviä luvannut, mutta nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että lääkitys tepsii ja pappa saa viettää vielä hetken meidän kanssamme. Todennäköistä kuitenkin on, että tämä jää Pessin viimeiseksi kesäksi.
Surkuhan tässä tulee ja on jo tullutkin, mutta ei auta muu kuin yrittää iloita näistä viimeisistä ajoista. Pitäisi ottaa mallia Pessistä itsestään, joka ei tulevia murehdi. Vaikka pitkät lenkit ovat sen osalta menneisyyttä, se hommailee mielellään pihahommia, kerjää ruokaa ja huomiota ja on varsin hyväntuulinen ja aurinkoinen koiravanhus.
Diagnoosin jälkeen lupasin Pessille, että se pääsee vielä kerran oikealle retkelle ja niinpä me pakkasimme koko perheen lapsia ja koiria myöten autoon ja vietimme yhden yön telttaillen Nuuksiossa. Pessi oli reissusta niin mielissään, että meinasi poksahtaa. Se tepasteli tärkeänä metsäpolkuja pitkin häntä tötteröllä, kyttäsi silmä kovana ongenkohoa, istuksi mietteissään iltanuotiolla, popsi hyvällä halulla makkaran jämiä ja kömpi päivän päätteeksi telttaan yöpuulle. Ihan parasta!
Uula
Uula nyt on Uula vaikka borrelioosissa paistaisi. Se on yhä elämänvoimaa pursuava reuhka, vaikka nivelet ajoittain vihoittelevatkin. Huonoina päivinä lenkit ovat toki lyhyempiä, mutta pääsääntöisesti Uula voi nyt hyvin. Omista tavoistaan se ei varmaan tule luopumaan koskaan. Uula rakastaa omia ihmisiään sellaisella voimalla, että olen säännöllisesti mustelmilla, se elää yhä symbioosissa lelukarjunsa kanssa, varastaa ruokaa jos suinkin voi ja suhtautuu kaikkeen treenin kaltaiseen toimintaan hyvin tosissaan ja täydellä voimalla.
Ostin jokin aika sitten koirille puisen älypelin, jossa koiran pitää nostella puunuppeja saadakseen niiden alta namut esiin. Siinä missä Pessi ja Arvi pohtivat sievästi ongelmaan ratkaisua, Uula luotti jälleen silkkaan väkivaltaan ja voimaan ja ryskäsi nupit huitsin kuuseen ja koko laudan nurin siinä samalla. Vai että seesteinen vanhuus? Sen kun näkisi.
Arvi
Arvinkin elämä sujuu vanhaan malliin. Mitään se ei näe, mutta ei se anna asian häiritä. Arvi on vahvahermoinen ja luottavainen koira ja sen lisäksi se on niin peruspositiivinen tyyppi, että kaikki elämäntapakonsultit jäävät hopealle ihan heittämällä. Arvin asennetta ei voi kuin ihailla.
Etupään nivelrikko ei ole oireillut piikkikuurin jälkeen ja Arvi siis jatkaa elämäänsä ja lenkkeilyään kuten ennenkin. Ensi talvi näyttää palaako kipu ja saako koiran toistamiseen lääkittyä oireettomaksi. Nyt en aio kuitenkaan sitä murehtia, koska muissa koirissa on jo tarpeeksi murehdittavaa. Arvi saa olla tässä niin kauan, kun se pysyy oireettomana ja onnellisena.
Entä mitä jatkossa?
Koiranpentu on ollut haaveissani jo pitkään ja alustavasti olenkin jo pentua kysellyt. Mutta eipä siitä vielä enempää, kun narttua ei ole vielä astutettukaan ja kaikki on vielä ihan auki. Varmaa kuitenkin on, että jossain vaiheessa meille tulee uusi pentu ja harrastushommat pääsevät taas käynnistymään. Siihen asti koulutan muiden koiria (koirakoulurakki.net), nautin näiden hauskojen papparaisten seurasta ja poden vakavaa pentukuumetta.
Kiitos blogin lukijoille näistä viidestä vuodesta!
Laitetaanpa vielä lopuksi kuvakevennys koiraperheen lapsista. Maija kävi kylässä koiriensa kanssa ja Alva 1 v 2 kk pääsi leikkimään pallolla bc Nyytin kanssa! Nyytin harmiksi Alva ei osaa vielä kunnolla heittää, mutta eiköhän sekin taito jatkossa parane!
20. kesäkuuta 2012 kello 12.04
Näiden karvaturrien takia aloin aikanaan seuraamaan näitä koira-blogeja ja monet tarinat olen kertonut eteenpäin miehellenikin. Hyvää jatkoa triolle!
20. kesäkuuta 2012 kello 12.40
Hei teidän laumalle kuten muillekin. On kyllä melkoinen Wanhojen Herrojen lauma, joilla on jokaisella oma luonteensa — hienoja koiria
Kyllähän noilla vuosilla aika käy koirilla vähiin, mutta hienoa, että pystyt suhtautumaan jäljellä olevaan aikaan noin positiivisesti.
Onnea ja menestystä.
20. kesäkuuta 2012 kello 13.29
Kiitos Anna-Leena blogistasi! Se on ollut ehdoton suosikkini alusta saakka ja tärkein syysille, että kyttään säännöllisesti Hesarin blogisivun päivityksiä. Aika tylsältä tuntuu, että blogi lopetetaan.
On ollut hienoa päästä tutustumaan lappalaisherrojen elämään, ja päästä myös seuraamaan miten elo sujuu koirien kanssa kun perheeseen tulee lapsia.
Kaikkea hyvää sinulle, perheellesi ja kolmelle ihanalle koiralle!
20. kesäkuuta 2012 kello 13.51
Voi sentään.
Kiitos kaikille kirjoittajille ja koirille! On ollut ihastuttavaa jo muutaman vuoden ajan seurata koirien arkea. Blogi on antanut iloa oman koiran menetyksen jälkeen.
20. kesäkuuta 2012 kello 13.53
Kiitos Anna-Leena minun puolestani! Ihana papparaislaumasi on ollut minunkin suosikkini ja jatan teille kaikille haikeat hyvastit.
Aloitin blogin seuraamisen sinun laumasi vuoksi, ja olenkin nyt aivan myyty lappalaisille. Jos joskus elamantilanteeni sallii koiran ottamisen, on lappalainen aika vahvalla ykkossijalla roduista.
Jos sinun tulee ikava blogin pitamista (heh!), niin olisipa ihana seurata tarinanne jatkoa vaikka itsenaisessa blogspot-blogissa…
Oma lehmahan tassa on minulla tietenkin ojassa, kun tammoisia ehdottelen… Sama koskee kylla kaikkia muitakin hesarin koirabloggaajia – jatkakaa blogejanne!!!!
Ihanaa kesaa ja nautittavia koiranpaivia karvakorvavanhuksille!! <3
20. kesäkuuta 2012 kello 15.08
Anna-Leena,
olen muiden lailla kovin pettynyt että Hesarin nettisivujen paras palsta lopetetaan. En ymmärrä miksi näin tehdään, mitään selitystä ei vielä ole toimitukselta herunut.
Monet monet kiitokset Sinulle valloittavista kertomuksista ja upeista kuvista! On ollut nautinnollista seurata persoonallisten ja rakastettavien lapinkoiriesi taivalta, ja toivotankin teille parasta jatkoa ja papoille kaikkea hyvää. Mieluusti minäkin lukisin kirjoituksiasi vastakin.
Aurinkoista kesää!
20. kesäkuuta 2012 kello 15.26
Hyvää jatkoa ja onnea ja menestystä teille! Harmittaakin kyllä, teidän tarinoita on ollut mukava lukea. Kiitos minunkin puolestani menneistä vuosista!
Olisi ollut mukava aikanaan nähdä kuvia uudesta pennusta ja lukea tarinoita sen kasvusta ja koulutuksesta. Mutta ei voi mitään.
20. kesäkuuta 2012 kello 16.04
Olen varmaan alusta asti seurannut koirablogia ja todennäköisesti lukenut joka ainoan bloggauksen. Karvahatut ovat tosi valloittavia ja Anna-Leena niin hyvä kirjoittaja kuin valokuvaajakin. Näitä koiraystäviä tulee ikävä, joten toivottavasti jatkoa seuraa!
20. kesäkuuta 2012 kello 16.26
Voihan kuono! Mitäs nyt luetaan päivän piristykseksi, kun koirablogi loppuu? Sitä oppi oikein odottamaan uusia blogipäivityksiä.
On ollut hienoa seurata karvahattujen elämää, hauskoja tarinoita ja upeita kuvia. Kiitos! Oman lappalaispojan ja nyt jo edesmenneen possumummon kanssa ollaan monet kerrat tunnettu syvää sympatiaa teidän lauman touhuja kohtaan, iloista suruihin.
Rapsutukset herroille ja hyvää jatkoa koko porukalle!
Kiitos kaikille muillekin koirablogin kirjoittajille!
20. kesäkuuta 2012 kello 17.19
Voi itku! Nyt tulee ikävä! Tämä blogi on ollut Hesarissa suosikkini jo vuosia. Paljon yhteisiä onnellisia päiviä teille kaikille! Ja aivan totta – olisi kiva, jos jatkaisit blogiasi jossain muualla. Varsinkin meille koiranomistajille on juhlaa, kun joku todella osaa kirjoittaa pörröpöksyjen metkuista.
20. kesäkuuta 2012 kello 18.02
Harmin paikka, kun mukava blogi loppuu. Olen kovasti nauttinut eloisasti kirjoitetuista kuulumisistanne ja ihanista kuvista. Leppoisia ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä kolmelle, komealle lappariherrallenne toivottelee täältä samanlainen värisuora hieman nuorempia lapinkoiratyttöjä.
20. kesäkuuta 2012 kello 20.28
Kiitos lappalaisjutuistasi ja hyvää kesänjatkoa koko poppoolle, erityisesti Uulalle! Toivoo Piki-sisko laumoineen
20. kesäkuuta 2012 kello 22.18
Kiitokset ihanista jutuista vuosien varrella. Karvahattujen seikkailuja on aina lukenut ilolla. Kaikkea hyvää laumalle tulevaisuudessa!
21. kesäkuuta 2012 kello 0.16
Kiitos tasta viidesta vuodesta joka on ollut myos minulle parasta mita hesarista loytyy. Mita ihmetta nyt keksin taman tilalle? Kaikkea hyvaa jatkossa teidan koko porukalle! kaunista kesaa myos toivottaa
Elisa
21. kesäkuuta 2012 kello 7.40
Harmin paikka tosiaankin. On ollut ihana seurata Uulan ja kumppaneiden elämää näin bloggauksen välityksellä. Ovat valloittavia persoonia kukin tavallansa. Ja sinä Anna-Leena olet saanut jutun kerronnallasi monet naurut aikaan, jos kohta vähän kyyneleitäkin.
Kaikkea hyvää koko porukalle ja hurjan paljon rapsutuksia ja rutistuksia tassuterapeuteille.
21. kesäkuuta 2012 kello 7.43
Kolmen karvaherran seikkailuja on tullut seurattua erittäin tiiviisti ja välillä on tehnyt mieli alkaa rapsuttamaan näyttöä ja lepertelemään kuin heikkomielinen
Iso kiitos Anna-Leenalle seikkailujen jakamisesta ja paljon korvantausrapsutuksia koiruuksille! Mieluusti näiden herrojen elämää seuraisi jatkossakin…
21. kesäkuuta 2012 kello 9.50
Suuri kiitos kivoista jutuista! Yritin muuten kirjoittaa Alman blogiin kysyäkseni kuulumisia (vaikken tiedä, olisiko viesti saavuttanut emäntänsä), mutta kaikki Alman jutut oli jo poistettu. Miksi?
21. kesäkuuta 2012 kello 10.51
Alman viimeisimpiä juttuja voi edelleen lukea ja kommentoida klikkaamalla ylhäältä oikealta kirjoittajan nimeä Veera Marjamaa.
21. kesäkuuta 2012 kello 12.22
Kiitoksia mukavasta lukemistosta. Täytyy todeta ettei unelma omasta lappalaisesta laimentunut laisinkaan =) Parhainta jatkoa teille toivottelee pikkusen pienempien kolmiokorvien emäntä.
21. kesäkuuta 2012 kello 13.43
No itkuhan tässä pääsi.. onkohan tämä vaan joku surkea aprillipila..? ..ai ei.. höh
mistäs minä nyt haen tassuterapiaa tässä masentavien uutisten maailmassa? en ymmärrä hesarin ratkaisua.
21. kesäkuuta 2012 kello 14.05
Kiitos kaikista onnen ja ilon kyyneleistä, jotka olen kuulumisianne lukiessa saanut vuodattaa ja onnellisia eläkepäiviä koko karvaköörille. Ikävä tulee.
21. kesäkuuta 2012 kello 15.15
Ikävä käänne että nämä blogit lopetetaan. Ehdottomasti ihan parasta antia hesarin blogeissa. Olisiko mahdollista perustaa joku muu paikka näille blogeille, jossa koirien kuulumisia voisi vielä seurata. Jotenkin on tullut kiinnyttyä jo kaikkiin koiruuksiin joista täällä on lukenut.
Hauskaa kesää ja hyvää jatkoa kirjoittajille.
21. kesäkuuta 2012 kello 15.46
Kiitos kaikille bloggajille, että olette jakaneet koiraelämäänne kanssamme.
Tässä poistuu nyt sitten viimeinenkin syy käydä Hesarin sivuja vilkaisemassa.
22. kesäkuuta 2012 kello 22.59
Onpa tosiSurullista tämä lopetus, just kun koirien asemaan on saatu paljon hyvää ja positiivista, niin lopetuspäätös tuntuu murheelliselta.
Missäs sitä tuulettaa koissutunteitaan tämänjälkeen, pls???
25. kesäkuuta 2012 kello 10.08
Kiitos, Anna-Leena, ihanasta blogistasi, joka on herättänyt minussa paljon suuria tunteita. Kirjoitat ja kuvaat koiriesi arkea ja arkeasi koirien kanssa kauniisti ja realistisesti. Minäkin toivon, että jatkaisit bloggailua toisaalla! Paljon haleja ja puseja karvahatuille. Tulee ikävä!
Olen todella pettynyt Hesarin tylyyn tyyliin lopettaa Koirat-blogi yllättäen ja ilman selityksiä. Lukijoita tällä palstalla kuitenkin lienee ollut valtavasti.
25. kesäkuuta 2012 kello 14.40
VOI EI! Miksi tämmöinen päätös on tehty? Mielestäni olisi sitten yhtä reilua lopettaa kaikki urheilu- ja it-blogit…:(
Nämä kaikki koirulijutut ovat olleet aina päivän piristys kaiken muun “uutissoovan” seassa. Miedän perhekunta jää kovasti kaipaamaan koirauutisia!!!!
Ehkä tämän lopetuspäätöksen voisi vielä perua?
25. kesäkuuta 2012 kello 23.14
Kiitos Anna-Leena kirjoituksistasi! Sinun koiriesi ansiosta meillä makoilee nyt lapinkoira ( ja porokoira vaikka nyt ei ihan samaa rotua olekaan) Rakastuimme mieheni kanssa kuviisi ja kirjoituksiisi lappalaisherroistasi ja lopulta kävikin niin että löytyi meidän “oma” rotu. Kiitos!
26. kesäkuuta 2012 kello 9.12
Ihana lapinkoiratrio <3
26. kesäkuuta 2012 kello 12.59
Kiitos Anna-Leena ja karvahatut ihanista vuosista, joina olen saanut seurata pesueenne elämää. Usein jutut olivat kuin kertomusta omista karvakamuistamme. Niilläkin alkaa väistämättä tulla ikää jo, Nasti täyttää jo 10-v. ensi kuussa ja Niitu (Pessintytär) loppuvuodesta jo 7-v.Pentukuumetta en onneksi ole koskaan Niitun aikana potenut, se ei mieleltään ole koskaan aikuistunut vaan on pysynyt samanlaisena rämäpääpentuna kaikki nämä vuodet. Kaikkea hyvää perheellesi ja karvahatuille ja erityisterveiset Pessille.
26. kesäkuuta 2012 kello 16.40
Hei Anna-Leena,
Kavin hyvasteiksi lukemassa kaikki vanhat postauksesi ja sain uudelleen nauraa ja itkea ihanien ja eloisien kirjoitustesi kanssa. Kiitos, etta olet jaksanut jakaa lappalaistesi kuulumisia ja toivon koko pappalaumalle pitkaa ikaa ja leppoisia pappapaivia. Onnea myos uudelle pennulle, sitten kun sen aika koittaa!
Teita tulee iso ikava!! <3
26. kesäkuuta 2012 kello 23.40
Kiitos paljon hyvistä bloggauksista! Olen suurella mielenkiinnolla seurannut laumanne puuhia. Aitoa koiranelämää iloineen ja suruineen upeilla kuvilla höystettynä. Oikein ihanaa kesää koko perheelle ja paljon hyviä päiviä koiravanhusten kanssa!
1. heinäkuuta 2012 kello 17.52
Kiitos A-L kaikista näistä vuosista, jotka olemme saaneet nauttia tästä blogista!! Pessin, Uulan ja Arvin tarinat ovat olleet parasta antia!! Rapsutukset kaikille kolmelle!!
5. heinäkuuta 2012 kello 15.47
Kiitos Karvahattu ukoille.
Ehdottamasti paras touhu jengi.
11. heinäkuuta 2012 kello 0.28
Valtava kiitos tästä blogista! Jään kovasti kaipaamaan, mutta nautin jokaisesta postauksesta.
Tätä blogia on kiittäminen lappari-innostukseni alkamisesta, etenkin Pessiä olen ihaillut alusta asti. Minullekin vielä jonakin päivänä tulee lappari, sen aika ei ole vielä, mutta se tulee.
Haikein mielin heitän hyvästit ja lähetän halit ja rapsutukset karvapapoille. Onnellista ja riemukasta kesää teille kaikille!
17. heinäkuuta 2012 kello 15.25
Kiitos ihanasta bolgista! On ollut ilo seurata seikkailujanne näiden vuosien aikana. Harmi, että kaikki päättyy aikanaan..
4. elokuuta 2012 kello 10.12
Kiitos mahtavasta blogista! Ikävä tulee Pessiä; Arvia ja Uulaa =(