Sosetta seinillä

| Julkaistu 12. 6. 2012 14:42

Vauvan soseet lensi pitkin keittiötä. Onneksi apujoukot ovat lähellä. Siivoushan on aina hauskempaa yhdessä!


Nomnom…

Avasin jääkaapin oven ja tartuin vauvan soseruokapurkkiin. Kansi oli huonosti kiinni ja jotenkin purkki lipesi otteestani. Se singahti kaaressa ja kierteellä lattialle ja tyhjeni siinä vauhdissa lähes kokonaan. Sosetta oli jääkaapin ovessa, seinillä ja lattialla.

Ajattelin muutaman ruman sanan mielessäni, otin rätin käteen ja kutsuin apujoukot hätiin. Nopeastihan tuo sotku oli siivottu! Veikkaan että tässä perheessä tarvitaan vielä moneen kertaan siivousapua vauvan ruokailuhetkiin liittyen.

4 vastausta artikkeliin “Sosetta seinillä”

  1. Heidi kirjoittaa:

    Koiran olemassaolon huomaa parhaiten vasta kun se on poissa kotoa: pöydän alle ei ilkeä edes katsoa kun orgaaninen imuri ei ole paikalla. Labradori opettaa omistajansa liian hyvään palvelutasoon, ruoan ystävänä se imuroi kitaansa kaiken (siis KAIKEN lihasta kasviksiin, ml. pienimmätkin riisinjyvät ja kaurahiutaleet.). En myöskään ollut tajunnut miten järkyttäviä määriä lapsiperheessä menee ruokaa hukkaan ennen kuin koira oli pidemmällä vierailulla mummolassa. Normioloissa syömättä jäänyt ruoka päätyy koiralle.

  2. Heli kirjoittaa:

    Tuo on aivan ihanaa, ei tarvitse muiden siivousvälineiden kanssa hätiin ehtiä, kun tassuterapeutit ovat jo hoidelleet homman.

  3. Team Pitkätukat kirjoittaa:

    Ihanat apurit teillä, ja työskentelevätkin pelkällä ruokapalkalla! :-) :-)

  4. Eija kirjoittaa:

    Tosiaan vasta kun “siivousryhmä” ei ole paikalla, huomaa mikä urakka itsellä joka päivä säästyy… Oltiin vasta reissussa ilman koiria, ja erityisesti ravintolassa hävetti kun katseli nuorimmaisen, 1-v, jämäruokia pöydän alla. Silloin tuli mieleen miten kätevä olis taskukokoinen koira aina mukana, paras rikkaimuri ;). Meillä nuorempi basenji hoitaa pöydänkin puhdistuksen niin pitkälle kuin kahdella tassulla ja pitkällä kielellä ylttyy.