Luustani en luovu

| Julkaistu 9. 6. 2012 12:17

Mika Waltari kuvailee kirjassaan Neljä päivänlaskua koiransa luunpiilotusvimmaa.

Tällä tavoin hän rauhattomana kierteli paikasta toiseen kuono maassa välistä ihastuen tuokioksi kätkemiensä luitten herkullisesta hajusta, kunnes hirveä epäluulo alkoi taas vaivata häntä ja hänen oli pakko kiireesti tehdä uusi kierros varmistautuakseen, että luut yhä olivat tallessa.”

“Pahimmin sitä vaivasi kauhea epäilys, että se kenties oli unohtanut jonkin kätköpaikkansa, koska luita tuli äkkiä niin monta ja erilaisia aina vasikansaparoa myöten. Häntä kidutti ajatus, että jossakin kenties hyvä, mehukas luu maatui hukkaan vain sen tähden, että hän kiireessään oli unohtanut paikan, johon oli haudannut sen.”

Lenny kaivaa kyllä pihallemme kuoppia, mutta en ole koskaan nähnyt sen piilottavan luita niihin.

Muutoin koira on tarkka luistansa. Se esittelee niitä ylpeänä laumanjäsenille ja vieraille. Toisinaan luu täytyy ottaa mukaan lenkillekin.

Annoin Lennylle ihanan ydinluun eräänä talvipäivänä reilu pari vuotta sitten. Koira ei maistanutkaan ydintä. Sen sijaan luuta piti kuljettaa huoneesta toiseen. Illalla koira asetteli ydinluun petipaikalleen ja meni itse nukkumaan parin metrin päähän paljaalle lattialle. Luu pötkötteli Lennyn pedillä koko yön, kunnes aamulla koira siirsi sen olohuoneeseen. Tätä luun siirtelyä kesti koko seuraavan päivän.

Iltalenkille lähtiessämme koira nappasi luun hampaisiinsa, kuljetti sitä parisataa metriä ja alkoi järsiä ydintä yhtäkkiä keskellä tietä.

Siinä sitten seisoskelin pakkasessa koiran vieressä tovin ja odottelin kunnes nuoriherra oli saanut vedeltyä herkun sisuksiinsa. Täytyyhän koiralle toki ruokarauha antaa.

Luu1

Luu2

2 vastausta artikkeliin “Luustani en luovu”

  1. Minna kirjoittaa:

    Tunnistan Mika Waltarin kirjoittaman rauhattomuuden Piki-koirassamme, kun se harvoin saa aivan uuden ydinluun. Sitä kuljetetaan ja vahditaan eikä sitä voi silmistään jättää. Ei Pikikään kuoppiin luita hautaa, mutta tekee niiden päälle kauniin ja tasaisen keon mullasta tai hiekasta. Niin hyvin se on peitetty, ettei kulmaakaan luusta näy.

    Sitä vastoin omaa sänkyä luille ei vielä ole tarjottu.

  2. Johanna kirjoittaa:

    Meillä luut löytyvät aamulla sängystä mun vierestä ja koira lattialta. Jostain syystä luille halutaan tarjota parasta mahdollista petiä :D