Vehnäterrieri ja metsälenkit ovat suhteellisen roskainen yhdistelmä. Vehniksen jalat vetävät magneetin lailla puoleensa kaikki metsien risut ja roskat.
Onko meillä kohtalotovereita?
Pitkillä maantielenkeillä risut eivät ole ongelma, mutta varsinkin kostealla säällä koiran mahanalus menee hetkessä kuraiseksi. Olemmekin ottaneet tavaksi poiketa paluumatkalla joenrannassa. Lenny marssii suoraan veteen latkimaan vettä ja kun heitän muutaman kerran keppiä, koira kastautuu vatsaa myöten (uimaan maakrapumme ei missään nimessä eikä olosuhteissa suostu) ja voilà, esipesu on tehty! Lumien aikaan esipesu hoituu juoksuttamalla koiraa hangessa.
Suhteellisen paljon hoitoa vaativan vehnäterrierin turkin puolustukseksi täytyy sanoa, että karvanlähtöä ei ole, joten koti pysyy karvoista puhtaana. Älkää kuitenkaan luulko etteikö imuria tarvittaisi meillä - hiekkaa, risuja, lehtiä ja kaiken maailman roskia kyllä riittää sisälle saakka…
Mainittakoon vielä, että Lennyllä on ns. irlantilaisturkki, joka on amerikkalaisturkkia kevyempi ja helppohoitoisempi (?) versio. Vehnäterrierin turkki on erityisesti pesun jälkeen ihanan pehmeä ja kiiltävä. Sitä tekee mieli hiplata ja haistella koko ajan 
10. lokakuuta 2011 kello 23.03
Oi mikä kuva risukintuista! Kyllä taitaa löytyä paljonkin kohtalotovereita Lennylle. Meillä ainakin tarttuu myös kaikki mukaan turkin kikkuroihin – mm. risuja, heiniä, siemeniä, pikkuroskaa, ja hiekkaa kulkeutuu kotiin. Ja kaksi kertaa on turkista ulkoilun jälkeen löytynyt kotona jopa etana!
11. lokakuuta 2011 kello 23.39
Janutexin metsähaalari ratkaisee risuongelmat
. Ei tosin omaa kokemusta, koska rhodesiankoiraan ei tartu juuri mikään (paitsi kura ja satunnainen punkki).
http://www.janutex.com/suojaasut.htm#metsahaalari
12. lokakuuta 2011 kello 8.00
Niinpä, ja kohti nuoskalumia mennään, se se vasta ihanaa onkin, kun koira on yhtä suurta lumipalloa… =D
13. lokakuuta 2011 kello 12.00
Joopa joo! Ihana Lenny, taas kerran =) Yhden kerryn ja kolmen mäykyn perheessämme ongelma on myös tuttu. Vaikka mäykyt ovat karkkareita, ei niiden turkkia tarvitse sukia kuten kerryn tassu- ja mahanaluskarvoja metsälenkin jäljiltä. Meidän kerry tosin on koko ajan hyvin lyhyessä karvassa, juuri tuosta syystä. Kumpikaan ei tykkää pesemisestä, ei kerry eikä emäntä. Rasittavin lopputulos saadaan, kun kerry ensin pulikoi mökillä vedessä ja sitten paneroi itsensä rantahiekassa… =)
13. lokakuuta 2011 kello 14.03
Heh, jos olisi pakko valita risut vai nuoskalumi, taitaisin valita lumen (no, kysykää sitten talvella uudestaan..)
Haalari säästäisi varmasti monelta noitumiselta, tosin veikkaan että joku saattaisi närkästyä moisesta haarniskasta
Kirsi, Lenny tapasi juuri tällä viikolla 2-vuotiaan mäyräkoiraneidin, jonka kanssa sai riehua lähes tunnin pellolla. Rapa lensi, mutta omistajan mukaan mäyräkoiran turkkiin lika ei juurikaan tartu ja se mikä tarttuu, lähtee helposti harjaamalla pois. Kateellisena kuuntelin!
Ensi viikolla on mahdollisesti uudet treffit Niiskun kanssa, täytynee ottaa kamera mukaan.
15. lokakuuta 2011 kello 22.51
Jokapäiväistä elämää meidän perheessä portugalin vesikoiran kanssa
Tyttö on toistaiseksi näyttelyturkissa, eli etukäpälät ja vatsa/rintamus toimivat roskaimureina. Etenkin kosteana turkki tuntuu imevän kaiken roskan itseensä, kuivuttuaan roskat kyllä irtoavat helposti! Ja onneksi vesikoira ei pahastu vaikka suihkuun joutuukin 
Eikä märkänäkään haise “koiralle”!
Portugeesin ja vehniksen turkit ovat aika samanlaiset, eli karvanlähtöä ei juuri esiinny. Toki trimmausta ja harjausta vaatii, mutta eipä oo nurkat täynnä villakoiria