Meidän lauman blogipäivitysten suhteen on ollut luvattoman hiljaista. Koitan parantaa tapani vastaisuudessa.
Eipä meille ihmeempiä kuulu. Koirat elelevät muun perheen jatkeena kuten ennenkin ja aina välillä käymme Maijan kanssa treenailemassa hiukan tokoa.
Toko-hommia
Tajusin syksyn mittaan, että Uula on kolmas koirani, jonka olen saanut tokossa korkeimpaan luokkaan asti.
Riska oli alunperinkin koulutettu vähän sinne päin, joten sen kohdalla tottelevaisuusvalion titteli (FI TVA) oli ihan utopiaa. Riska rillutteli kisoissa aina omiaan ja koska minun mielestäni sen hupsutteluiden ottaminen tosissaan oli mahdotonta, emme koskaan saaneet evl:stä edes tuloksia. Yleisön ja tuomareiden naurattamisessa olimme sentään mestareita!
Pessi on saanut evl:stä jokusen hyvänkin tuloksen, mutta TVA:ksi asti en sitä jaksanut hinkata. Minusta on hauskaa opettaa koirille uusia temppuja, mutta se hienosäätö tahtoo sitten jäädä väliin. Evl on jo niin vaikea luokka, ettei siellä enää pärjää treenaamatta.
Nyt pitäisi tehdä uuden vuoden lupaus ja treenata ahkerasti Uulan kanssa. Jos vaikka kolmas kerta toden sanoisi ja sen kanssa saisi valionarvoon vaadittavat tulokset kasaan (3 x 1-tulos). Itse liikkeet alkavatkin olla jo ihan kohtuullisella mallilla, ainoa iso ongelma on Uulan varsin reipashenkinen äänenkäyttö. Huvittelu ilman huutamista on Uulan mielestä ihan älytön idea. Se on agikisoissa saanut mellakoida kiihtymystään ja nyt sen on hyvin vaikea käsittää, että temppuja voisi tehdä suu kiinnikin. Mutta liian helppoahan tämä koiran kouluttaminen olisi, jos kaikki sujuisi aina suunnitelmien mukaan.
Jatkamme siis edelleen harjoituksia ja ehkäpä jo ensi keväänä lähdemme kokeilemaan taitojamme erikoisvoittajaluokkaan.
Peks ja Uula koe-eläiminä
Syksyn mielenkiintoisin koiraprojekti on ollut Pessin ja Uulan kouluttaminen koe-eläimiksi Helsingin Yliopiston silmänliike -tutkimukseen. Kaverini tekee yliopistolla Koiran mieli -tutkimusta ja meikäpojatkin pääsevät hyvässä lykyssä katselemaan kuvia katseenseuranta tutkimuksen tiimoilta. Tässä posterissa on esitelty ensimmäisiä tuloksia siitä, miten koirat katselevat kuvia. Mielenkiintoista vai mitä? Tarkimmat voivat bongata posterista yhden Pessi Koirasenkin!
Tutkimuskoirien tulee maata omaehtoisesti leuka tuettuna telineeseen, jotta kamera saisi vangittua niiden silmät. Koiria ei käskytetä, saati pakoteta makaamaan paikoillaan, koska on tärkeää, että ne pysyvät tutkimustilanteessa rentoina. Sen takia koirat koulutetaan operantisti naksuttimella pitämään nuppinsa jakkaralla ja tuijottamaan nakkia.
Meillä onkin muutamat viime viikot harrasteltu tiiviisti makkaransyöntiä jakkaran äärellä. On ollut tosi hauskaa pitkästä aikaa opettaa koirille uusi temppu täysin operantisti. Koiratkin ovat olleet täpinöissään uuden tempun kanssa. Varsinkin Uula tuijottaa nakkia hyvin intensiivisesti. Ahneus on monessa puuhassa käyttökelpoinen voimavara.
Seuraavaksi kokeillaan, löytääkö alunperin ihmissilmille tarkoitettu kamera Pessin ja Uulan silmät. Jos löytää, niin meidät karvahatut pääsevät mukaan uraauurtavaan tutkimukseen. Aika jännää!
Arvi ei valitettavasti pääse mukaan tutkimukseen, koska sen näkökyky on jo aika onneton. Arvi on kuitenkin saanut opetella jakkaratemppua muiden mukana, koska temppujen opiskelu on sen mielestä ihan parasta. Linkin takana on pieni video Arvin ensimmäisistä jakkaraharjoituksista, toinen on ehkä hiukan innoissaan.
13. joulukuuta 2010 kello 9.51
Ihana lukea teidänkin koirista pitkästä aikaa! Ja varsinkin Arvin ”treenivideo” toi hymyn suupielille
13. joulukuuta 2010 kello 12.35
Kiitos, että tulitte jälleen piristämään talvista(lumista)päivää ja etenkin Arvin video. Pelkäsin kyllä, että kohta Arvidsoonin häntä lentää kauas pois sen verta kovaa oli vispaaminen, mutta huh se pysyi sittenkin kiinni.
Voi sitä pientä reppanaa, vaikkei näekään on kuulo ja hajuaisti näemmä vielä hyvin tallella. Ihana, ihana Arvi toisia koiria lainkaan väheksymättä. Kaikki karvaturrelot ovat ihania, mutta jotenkin tämä Herra Arvi on vaan niin hellyttävä.
Hyvää talven jatkoa koko porukalle ja karvaturrit ovat varmaan innoissaan runsaasta lumesta.
13. joulukuuta 2010 kello 13.02
Toinen on kyllä ihan into piukassa… Ihan niinku sie toimisit sen mielestä liian hittaasti
16. joulukuuta 2010 kello 22.08
Kiva kuulla teistä pitkästä aikaa! Arvin treeni on liikkis:)
29. joulukuuta 2010 kello 21.13
[...] Jokin aika sitten kerroin meikäpoikien mahdollisuudesta päästä mukaan silmänliiketutkimukseen. [...]