Inhimillistetty koiruus
Virpi Salmi ironisoi koirien inhimillistämistä uusimmassa kolumnissaan.
Koirien ilmeitä ja toimintaa tosiaan tulkitaan usein liioitellun ihmismäisesti. Koirat ”nauravat”, ”suuttuvat” tai ”loukkaantuvat”. Ne voivat olla jopa ”mustasukkaisia”. Mutta onko inhimillistämisessä jotain hyvääkin?
Heijastamalla inhimillisiä tunteita koiriin, kykenemme ehkä myös samastumaan niiden kohtaamaan kärsimykseen. Ehkä koirien ihmistämisessä on askel niiden – ja muiden eläinten – eettisempään kohteluun?
En tietenkään tarkoita, että koiria pitäisi kohdella kuin ihmisiä. Salmen kirjoituksessaan parjaamien ”koiraihmisten” tulisi tietenkin perehtyä paremmin koirien käyttäytymiseen. Mutta vaikka kuinka perehtyisi koirien luonnolliseen (mitä se sitten tarkoittaakin) käyttäytymiseen, en usko, että inhimillistävästä näkökulmasta voi päästä koskaan eroon. Koirien toiminnan ymmärtäminen on aina jo inhimillistä toimintaa (koska se sisältää tulkintaa). Täydellisen objektiivisen totuuden saavuttaminen koirien käyttäytymisestä tuskin on mahdollista. Mutta onko se edes tavoiteltavaa?
Kielenkäyttömmekin paljastaa tietynlaisen ihmistävän asenteen suhteessa eläimiin. Eläinten inhimillinen kohtelu tuskin tarkoittaa, että eläimiä kohdellaan samalla tavalla kuin ihmisiä. Mutta mitä on eläinten epäinhimillinen kohtelu? Eikö epäinhimillisen vastakohtana pidetä yleensä eläimellistä?
31. elokuuta 2010 kello 23.29
Minusta ko. kolumni oli pikemminkin tylsä, kaikki kliseet koottuna yhteen kirjoitukseen, eikä oikein mitään sanottavaa, uutta varsinkaan.
Itse oletan että eläimillä on toki tunteet, joita pystyy tulkitsemaan kun hieman niiden käyttäytymiseen perehtyy. Samoin eläimet tulkitsevat ihmistä jonka tuntevat. Toki ihmisten ja eläinten tunteet ja käsitys maailmasta eroavat toisistaan.
Täysin eri asia on joidenkin ihmisten tapa kuljetella pieniä koiriaan kassissa tai sylissä jatkuvasti, kyllä pienetkin koirat varmasti liikkuisivat mieluiten itse.
1. syyskuuta 2010 kello 6.58
Vikassa kappaleessa meni pari käsitettä ristiin. Inhimmillisen kohtelun (eli kohtelun jonka motiiveina ovat inhimmilliset tunteet) tarjoamisessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ainakaan länsimaalaisten ihmisten ei tarvitse käydä luontoa vastaan jatkuvaa eloonjäämistaisteua, joten inhimmillinen on usein laadukkaampaa kuin eläinten luonnossa toisiaan kohtaan harjoittama darwinistisempi ”eläimellinen” kohtelu.
Inhimmillistäminen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi) taas lienee kuitenkin se asia mitä Virpi kuitenkin eniten kritisoi.
Koiran (tai minkä tahansa muun eläimen) inhimmillistäminen johtaa sen luonnollisten tarpeiden sivuuttamiseen ja tekee eläimestä ainoastaan onnettoman.
TLDR: Lemmikkejä tulisi kohdella inhimmillisesti eläimina.
1. syyskuuta 2010 kello 9.19
Meillä ihmisillä on taipumus omia aika monenlainen käyttäytyminen omaksi erikoisosaamisekseksemme… Kuitenkin ihmisen ja koiran käyttäytymisessä on erojen lisäksi yllättävän paljon yhteistäkin – joskin koiran käytösmallit ovat mutkattomampia. Koirat kun eivät esimerkiksi laskelmoi, valehtele tai teeskentele (vaikka näitäkin monet koiranomistajat koiriensa käytöksessä näkevät, luultavasti juuri sen takia, että tarkkailevat käytöstä ”ihmislasien” läpi).
Toki koirienkin käytös on moniulotteisempaa kuin pitkään on luultu: esimerkiksi jokin aika sitten julkaistiin tutkimustulos, että koiratkin ovat kykeneväisiä kateuteen tietyissä muodoissa.
Minua ärsyttää ajatus (joka jotenkin Salmenkin kolumnista kuultaa läpi), että eläimen on oltava ”inhimillinen” tai meidän ymmärtämällämme tavalla älykäs, jotta se olisi arvokas. Omasta mielestäni ihminen ei ole ansainnut erikoisasemaa, johon olemme itsemme korottaneet.
2. syyskuuta 2010 kello 0.04
Virpi Salmi on suomalainen ammattivalittaja. Ei hänestä parane välittää.
2. syyskuuta 2010 kello 18.04
Mikä on koiran liiallista inhimillistämistä? Usein vedotaan seuraavanlaisiin asioihin:
-Koiran omistaja kutsuu itseään koiran mammaksi.
-Koiran nimi on joulukortissa ihmisten nimien joukossa.
-Koiralla on omistajansa mielestä kauniita vaatteita.
-Koiraa käytetään koirien kylpylässä.
-Kodissa juhlitaan koiran syntymäpäivää.
-Koirasta puhutaan pronominilla hän.
-Koiralle ostetaan joululahjoja.
-narttukoiran luonnetta kuvataan sanoilla meidän pikku rinsessa.
-Koira otetaan mukaan ostoksille.
-Pieni koira matkustaa olkalaukussa.
Ei näistä asioista minkään tarvitse olla ristiriidassa sen kanssa, että koiran omistaja kohtelee rakasta lemmikkiään koirana ja huomioi koiransa lajinomaiset tarpeet!
Minua ihmetyttää, miten toimittaja on jaksanut provosoitua noin kovasti siitä, että hänen ystävänsä on kertonut nähneensä julkkispariskunnan vaatekaupassa koiransa kanssa.
5. syyskuuta 2010 kello 18.11
No Virpi Salmi nyt on Virpi Salmi. Hän provosoi. Vastausten määrä (300+) osoittaa, että hän osui isoon aiheeseen.
Yhden jutun kyllä sanon heti kärkeen: Joskus on mukavaa liikuskella koiran kanssa kaupungilla, myös kaupoissa. Mutta pienen, vilkkaan koiran kanssa on kertakaikkiaan kätevämpää napata se tietyissä tilanteissa syliin. Se ei kuitenkaan ole sen takia ”asuste”. Se siitä.
Luin tässä kesällä kirjan nimeltä ‘Miksi koirasi tietää, milloin tulet kotiin’. Kirjailijan nimeä en nyt tähän hätään muista, mutta hän oli eläinlääkäri ja Cambridgen etologian laitoksen proffa.
Koirien inhimillistämisestä hän ei paljoakaan puhunut, mutta koiran ja ihmisen suhteesta sitäkin enemmän. Koirien ja ihmisen 10,000 vuoden yhteiselon huomioonottaen ainakin kirjoittajalle oli selvää, että kesykoira ja ihminen ovat kehittäneet niin tiiviin suhteen, joka ei voi olla heijastumatta paitsi ihmisen, myös koiran käyttäytymiseen. Menemättä sen enempää kirjan esittämiin aika villeihinkin teorioihin, koira selkeästi reagoi ihmisen monimutkaisiin tunnetiloihin – ja tuntee siis itsekin. Ja jos hyväksymme sen, että koiralla on tunnetiloja, ei voi muuta kuin yrittää tulkita koiraa ihmisten kielellä. Jos tämä on inhimillistämistä, niin kyllä: inhimillistän koiraani.
Kuten blogisti toteaa, objektiivinen totuus koirien tunteista on saavuttamattomissa. Kuten on totuus ihmistenkin tunteiden suhteen (ellei sitten Stalinin tapaan pidä mahdollisena, että on olemassa ’sielun insinöörejä’).