Kuinkahan monta karvaa koiranomistaja keskimäärin nielaisee vuosittain?
Minulta ainakin löytyy karva ruoan seasta harva se päivä. Vaatteissa niitä on aina, ja niitä saa myös nyppiä juhlamekosta ystävän häissä. Lompakostani löytyy varmasti useampi karva kuin kolikko. Muutaman kerran olen löytänyt jalkapohjastani törröllään olevan mustan karvan (Aidan), joka pistää ihon läpi kuin mikäkin piikki. Varsinaisesti karvat eivät haittaa, ne nyt vain kuuluvat ihan normaaliin arkipäivään. Nyt niitä vain on vähän liikaa.
Milalla on valtava karvanlähtö. Huomasin sen eilen kun silittelin sen selkää ja jokaisen sukaisun kanssa lattialle tipahteli valtava määrä irtokarvoja. Johtuisiko massiivinen karvanlähtö vielä edesmenneestä lämpimästä kesästä vai jo useamman viikon syötetystä biotiini-kuurista? Syötän sitä korvanlehtien haavaumien (kyllä, taas!) takia, mihin se tuntuu purevan hyvin.
Milalta lähtee harvoin näin paljon karvaa. Sillä ei ole alusvillaa, joten se tiputtelee vain hienoja irtokarvoja jotka sopivasti ovat täysin saman värisiä kuin parkettilattiamme. Aidalta löytyy kunnon pohjavilla, jonka saa hyvin suittua Furminaattorilla. Milaan ei moinen tehoa, siihen ainoa oikea harja on kumikarsta tai kunnon rapsutukset, sitten silitykset.
Karvoja on kaikkalla pitkin lattioita. Tuntuu siltä että pitäisi imuroida joka päivä, mutta en jaksa. Meille ei nyt sovi tulla kylään, täällä on törkyisen näköistä! En halua edes kuvitella millaista on elää näitäkin karvaisempien kavereiden kanssa. Kertokaa kanssaihmiset miten kestätte karvanlähtöä ja millä helpotatte sitä? Karvanlähtöaika on meidän koirilla pahimillaan keväällä, mutta se menee suhteellisen nopeasti ohi tehokkaalla harjaamisella ja kunnon kevätpesulla. Olisiko nyt sitten syyspesun aika?
30. elokuuta 2010 kello 12.07
Meillä kaksi pitkäkarvaista collieta ja karvanlähdön aikaan kämppä täytyy puunata aamuin illoin. Aamulla kerätään irtokarvat lastalla ja illalla imuroidaan. Kaksi kertaa päivässä koirat harjataan lenkillä.
Pinta-alaa kämpässä noin 200 m2, joten karvojen keräämistä voi jo kutsua harrastukseksi. Tietenkään koirat eivät saa olla sohvilla tai sängyssä ja kotona ollaan eri vaatteissa kuin työpaikalla. Mutta silti välillä tuntuu, että karvat valtaavat koko elämän.
Tsemppia karvanlähdön kanssa, toivottavasti menee nopeasti ohi.
30. elokuuta 2010 kello 12.49
Aamiaissämpylässäni oli koirankarva…
Luin artikkelia koirankarvoista ja läppärini näytöllä oli koirankarva. Harjasin hampaat ja lavuaari reunoilla oli ainakin neljä karvaa, vaikka olin sen pessyt juuri eilen. Karvoja on vaatteissa, sohvalla, kirjan välissä, laukussa. Kerran huomasin karvan kauppakassissa ennen kun olin laskenut sen edes käsistäni lattialle. En edes uskalla ajatella montako koirankarvaa olen nielaissut vuoden aikana.
Tämän kaiken saa aikaiseksi 4,2 kg painava miniskuuli griffon. Karvanlähtöaika taitaa ollan nyt pahimmillaan, mutta jos en pukisi tätä koiramaista tiheään 20 denierin nailonsukkaan päästä varpaisiin, ei karvanlähdötöntä aikaa ole olemassakaan.
Koirani on ihana, rakastettava ja vähäsen reppana. Se on kiltti ja rakastaa kaikkea ja kaikkia koiran loppumattomalla innolla. Jos se tietäisi mitä kirjoitan siitä, sitä nolottaisi.
Silti ne karvat ei vaan lopu koskaan..!
Toivotan onnea ja jaksamista kaikkien isompien ja karvaisempien koirien omistajille. Nostan myös hattua niille, joilla on useita koiria asunnossa ja silti onnistuvat pitämään sen siistinä. Sitä mysteeriä en ole osannut ratkaista.
30. elokuuta 2010 kello 13.55
Elämä vesikoiran kanssa on jossain suhteessa helpompaa.
Meidän koirasta lähtee karvaa vain leikattaessa tai sitä tarkoituksella irrottaessa.
30. elokuuta 2010 kello 20.48
Olen samaa mieltä Minnan kanssa
. Kaksi ERITTÄIN karvaista vesikoiraa on vallannut kotimme, mutta ruuassa, vaatteissa, sohvalla ym. on enemmän minun hiuksiani kuin koirien karvoja 
. Täytyy tosin sanoa, että vaatteita, joita käyttää koiria ajellessa EI VOI enää käyttää missään muussa tilanteessa 
.
31. elokuuta 2010 kello 11.23
Nää on näitä elämän valintakysymyksiä
Onneksi meillä ei ole ihan noin hurjaa tuo karvaongelma, ettäkö tarvitsisi aamuin-illoin keräillä tuppoja lattialta.
31. elokuuta 2010 kello 11.31
Meillä on niin sama ongelma. Karvat. Niiden kanssa menee hermot, rhodeista en edes tiedä lähtevän karvaa kun näkyvimmin meilläkin lähtee tuosta mustasta pirusta Juusosta
Joka päivä pitäisi imuroida, mutta ei vaan jaksa. Sitten sitä eletään karvojen keskellä, normimeininki.
31. elokuuta 2010 kello 15.10
Kolme sileäkarvaista noutajanarttua melko pienessä asunnossa: mustia karvoja riittää. Hyvä pölynimuri on meillä ahkerassa käytössä ja jos karvanlähtöaikaan jää pari siivouspäivää pois, niin lattialla ajelehtii tasainen kerros mustia laineita. Flateilla onneksi karvat ovat sillä tavalla helppoja, että ne eivät pujottaudu neuloina mattoihin, sohvaan tai autonpenkkeihin, vaan ovat suht. helppoja imuroitavia. Irtoavat kiltisti. Mutta kyllä, tykkäisin siististä kämpästä. Koirat ja siisteys, hmm, jostain on tingittävä. Mietin nykyään vaatteita ja huonekalujakin valitessa tekstiilin laatua, karvamagneetteja ei kannata valita
31. elokuuta 2010 kello 17.21
Huokaus.. Tuosta laivakoirastakin lähtee keväisin ja syksyisin pohjavillat vaihtoon ja se näkyy alle 50 neliössä kiitettävästi ja tietenkin kaikessa mahdollisessa kämpän sisällä. Kaikenlisäksi meinaan tulevaisuudessa ”hankaloittaa” tilannetta ottamalla toisen karvalingon. Sitten pitää varmaan alkaa käyttää pelkkää mustaa kaapua ihmisten ilmoilla karvanlähtöaikaan..tai mitä turhia, koko vuoden ympäri!
1. syyskuuta 2010 kello 16.53
Tekisivätkä autovalmistajat penkkeihin sellasta kangasta mikä ei suorastaa ime itseensä korvankarvoja! Juuri nämä meidän tikkukarvat ovat nimittäin lähes mahdottomia irrottaa auton penkistä :/
5. syyskuuta 2010 kello 18.36
Koirallisena elämä voi olla helppoakin. Talossa on kaksi villakoiraa ja kyllä lattialla, sohvilla jne. on enemmän ihmisten hiuksia kuin koirien karvoja. Jos noista jotain irtoaa, niin se on sellaista ohuttaa ”nukkaa”, jota hädin tuskin edes huomaa. Ei nuo edes haise koirille (en itse oikein tykkää siitä hajusta), kun koirat tulee pestyä pari kolme kertaa kuussa.