Kesälomamme alkaa olla loppusuoralla. Tässä pieni kuvakertomus kolmen lappalaiskoiran kesäretkistä.
Koska perheemme pienin jäsen määrää tätä nykyä marssitahdin, emme ole tehneet tänä(kään) kesänä pidempää vaellusta. Pikkuretket onnistuvat onneksi loistavasti myös vuotiaan tenavan kanssa! Aloitimme retkikesän käväisemällä yhden yön reissulla Nuuksiossa. Hyvin osaa vuoden ikäinen tenavakin yöpyä teltassa koirien kanssa!
Kylmä ei ainakaan vaivannut.
Meillä on nimittäin omat patterit aina mukana.
Seuraavat retkikohteemme sijaitsivat Pohjois-Karjalassa. Ruunaa oli hieno kuten aina ja pääsimme vihdoin käväisemään myös Patvinsuon kansallispuistossa. Alun perin tarkoituksenamme oli yöpyä Patvinsuolla, mutta armoton helle + pieni lapsi + telttayö alkoi olla jo sellainen yhdistelmä, että päätimme lyhentää reissun yhteen päivään. Tänne lähdemme ehdottomasti joskus uudestaan! Kaunista, niin kaunista!
Keksitarjoilu pelaa hyvin Ruunaalla
Patvinsuo
Lappi oli kuitenkin se meidän ykköskohde tänäkin vuonna, joten ajelimme Pohjois-Karjalan vaaroilta vielä pohjoisemmas. Tällä kertaa kohteenamme oli Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Olen kertaalleen käppäillyt Pessin ja Arvin kanssa Hetasta Pallakselle, mutta maisemat jäivät silloin näkemättä uskomattoman sankan hernerokkasumun takia.
Tällä kertaa säät suosivat, kun kävimme päiväseltään evästelemässä Montellin majalla ja yhdellä yön yli reissulla Pallas-hotellilta käsin. Mukana telttareissulla oli vain Pessi ja Arvi, koska Uula jäi mummon ja pikkupojan mörkövahdiksi mökille. Uskoisin, että ratkaisu oli kaikkien mieleen. Uula kun ei edelleenkään näe mitään järkeä pidemmissä retkissä.
Arvi ja Pessi nautiskelevat ilta-auringosta Jäkäläkeron rinteellä.
Mukavan viileä iltakylpy reippaan päivän päätteeksi.
Onneksi Peks ehti kuivua ennen telttaan kömpimistä.
Aamu(kaaos) Rihmakurussa
Reipas papparainen tien päällä. Välillä on vaikea muistaa, että Pessi on jo liki 12-vuotias, kun se tepastelee tärkeänä tunturien rinteitä ylös ja alas. Välillä se äityy pukkilaukka-hepuleihin ja hilluu kuin pahainen kakara. Pessi on erämies henkeen ja vereen!
Pallaksen ympäristössä on myös muita käymisen arvoisia kohteita. Esim. Keimiötunturilta aukeaa upea maisema Pallaksen rinteille.
Tuuli oli tosin tuona päivänä niin hurja, että kuvaaminen oli varsin haastavaa. Uulallakin oli aika aerodynaaminen kampaus.
Arvin luoksetulo on edelleen yllättävän vinha, vaikkei näkö enää toimi kunnolla.
Lopuksi vielä pieni huomautus koirien irtipidosta. Kansallispuistossahan koirien pitäminen irti on kiellettyä. Koiramme kulkevatkin reissuillamme visusti hihnassa. Mikäli taukomme osuvat sopiviin paikkoihin, olen kuitenkin antanut koirien hiukan irroitella ja käydä esim. juomassa ilman hihnoja. Ja koska taukojen aikana on aikaa tährätä kameran kanssa, kuvistani saa helposti vaikutelman, että koiramme humputtelevat alvariinsa irti tunturissa. Todellisuudessa meidän kulkeminen näyttää tältä minun perspektiivistäni katsottuna:
28. heinäkuuta 2010 kello 7.11
Kiitos taas ihanista kuvista ja matkakertomuksesta! Tämän blogin perusteella olen alkanut kallistua itsekin lappalaisten kannalle, kunhan se aika koittaa, että voin itselleni koiran ottaa! Ihanaa kesän jatkoa ja rapsutukset söpöläisille!
28. heinäkuuta 2010 kello 10.41
Olipas teitä ja teidän lomakuvia jo ikäväkin
Niin hienoja kuvia taasen! Ei tosiaan uskoisi noista Pessin ja Arvin kuvista, että toinen on vanha ja toinen ei näe kunnolla. Niin elämäniloisia ja luottavaisia koiria.
Mutta olikos mökille tullut mörköjä sillä välin kun Uula oli mörkövahtina mummolle ja mukulalle?
28. heinäkuuta 2010 kello 19.24
Olipas taas kiva piiiitkästä aikaa kuulla teistä ja nähä uusia kuvia
29. heinäkuuta 2010 kello 19.50
Kiitos taas upeista kuvista ja hienosta matkakuvauksesta.
30. heinäkuuta 2010 kello 10.31
Hienoja kuvia! Oikeat koirat oikeassa ympäristössä.
30. heinäkuuta 2010 kello 18.28
Hienoja kuvia, taas. Malttamattomana odotan syyskuun alkuun ajoittuvaa Utsjoen matkaa kaden lappalaisneitimme kanssa. Tarkoitus on viedä Piki ja Hilla Kevon kanjonia ihmettelemään.
31. heinäkuuta 2010 kello 4.26
Kolme hienoa koiranpeffaa joiden takana onvarmasti hauska kävellä. Kiitos hienoista kuvista ja selostuksista joista saa kivaa tuntumaa koiriin, lapseen ja maisemaan. Ihanaa nähdä taas. Kiitos.
31. heinäkuuta 2010 kello 11.32
Niiiiiin kauniita koiria! Ja hienoja kuvia niistä, tietty.
6. elokuuta 2010 kello 20.20
Ihana retkikertomus, ihania eläimiä!