Näytelmä oli Eesti asi (Eestiläinen asia) ja esityspaikka oli Laulujuhlamuseon mäki, josta oli upea näkymä Tarton yli.
Uskokaa tai älkää, mutta Alma katsoi myös näytelmää pitkät pätkät.
Harvoin taitaa näyttelijä omana itsenään kesken näytelmän lavalta kommentoida yleisöä, mutta niin kävi tällä kertaa. Draamateatterin konkarinäyttelijä liikkui lavalla siihen kulmaukseen, jossa olimme, hieman hämmentyi huomattuaan Alman ja kommentoi ilus koer, kaunis koira. Ja sitten takaisin rooliin.
Vai tällainen tällä kertaa.
Hei, tämä olikin mun lempparidrinkki, kiitti!
Välillä Alma halusi olla mulle selkänojana.
Hieman treenataan hienon neidon eloa. Päivänvarjo vain puuttuu.
22. heinäkuuta 2010 kello 20.22
Mukavaa lueskella kirjoituksija jossa perheen koira on mukana reissussa ja kokemuksia hänen näkökulmasta:)
25. heinäkuuta 2010 kello 14.56
Hei, minkäs merkkiset valjaat Almalla on käytössä? Olen miettinyt ostavani Iirille, vaan enpä tiedä mitkä olisivat käytössä mukavat isolla koiralle.
1. elokuuta 2010 kello 14.15
Kuvassa Almalla on päällä turvavyö, joka istuu sen verran hyvin, että toimii tarpeen tullen myös valjaina.
”Nahkarotsi” (varsinaiset valjaat) on Jokken Tankar. Tosin en tiedä, onko tästä tiedosta Iirille paljon iloa, sillä irliksiäkin on niin eri kokoisia ja eri mallisia. Yksinkertaisinta on varmaan mennä eläinkauppaan, jossa on kohtuullinen valikoimaa ja alkaa sovitella ja pyytää myyjää auttamaan oikean koon valinnassa. Näin se meillä toimi. Ja jos ei valmisvaljaista löydy sopivaa, niin ne on mahdollista rakentaa myös palasista, jolloin saa mittatilausrotsin. Alma tykkää valjaista, joten kannattaahan niitä kokeilla!
Oikea koko on tärkeä. Nahkarotsi oli Ruudilla sovitteilla ja sille ne eivät istuneet ja sen takia ei myöskään muuten niin reippaan skotin jalka noussut lenkillä.