Ihmettelin eräänä päivänä miksi koirat ovat viime aikoina tuntuneet niin etäisiltä. Tajusin että se johtuu helteestä. Mila ja Aida vain makoilevat kyljellään viileällä parketilla ja tulevat harvoin sohvalle ja silloinkin kun tulevat, eivät varmasti tule lähelle. Hikihän siinä tulisi, jos koiran pää olisi sylissä. Mutta entä minun halipula?
Lenkitkin ovat nyt selvästi lyhyempiä. Mila ja Aida vain laahustelevat löysällä remmillä ja läähättävät eikä niitä oikein tunnu kiinnostavan liikunta näin kesäkuumalla. Siksi olemmekin käyneet uimassa. Tai no, Aida ja minä käymme uimassa ja Mila katselee tapahtumaa kalliolta turvalliselta etäisyydeltä, kastuminen ja vesi kun nyt vain periaatteesta on ällöttävää. Kerran vein Milan väkisin järveen, jonka seurauksena se sai ”märkähepulit”, juoksenteli ja pomppi pitkin kalliota sekopäisenä. Olisiko sillä sittenkin ollut hauskaa?
Aida ainakin osaa nauttia kesästä, silloin kun nyt jaksaa vaivautua jotain tekemään.
