Yksikin ylimääräinen näkyy ja tuntuu.
Mila (nyt hoikka, 35,4 kg) on ns. jojoilija. Se lihoaa helposti ja siihen on useampi syy. Se on steriloitu narttu, jokseenkin laiska ja todellinen ahmatti. Toisinaan omistaja on erehtynyt antamaan sille liian suuria ruoka-annoksia jolloin vyörätölinja on ollut hieman turhan tuhti. Milan painoa saa tarkkailla jatkuvasti. On kuitenkin helpompaa tarttua muutaman kilon ”ylipainoon” kuin antaa vyötärön paisua vararenkaaksi.
Helpoin tapa punnita koira on eläinlääkäriaseman puntarilla missä Mila ja Aida kuitenkin käyvät melko harvoin. Niinpä vahdin tarkasti koirien vyötärölinjaa ja luotan omaan näppituntumaani, eli kokeilen koirien kylkiä. Tämä onkin ainoa tapa arvioida onko koiran paino sopiva. Rotumääritelmissä usein määritellään urosten ja narttujen ihannepainot, jotka voivat yksilökohtaisesti vaihdella todella paljon. On siis melkein mahdotonta sanoa, onko 25 kg sopiva paino tietylle koiralle. Vaakalukemaa tärkeämpää onkin se, miltä koira näyttää ja tuntuu.
Koirien (ja kissojen) ylipaino on nykyään erittäin tavallista ja todella ikävä ongelma. Ihmisillä on tarve syöttää ja lahjoa lemmikkejään ruoalla. Lihavan koiran omistajalta monesti kysytään, mitä koiralle syötetään ja kuinka paljon. Vastaus on yleensä ”Se syö todella vähän, annan vain 1 dl nappuloita per ateria”. Mutta saako se jotain muuta aterioiden välillä? Monesti paljastuu, että koira saa vähän kinkkua ja juustoa leivän päältä tai jotakin pientä jääkaapista joka kerta kun omistaja syö. Tavallisinta on, että koiralle annetaan yksinkertaisesti liikaa ruokaa tai liian energiapitoista ruokaa suhteessa koiran aktiivisuuteen eli kulutukseen. Lihavuuteen vaikuttaa paljon enemmän ruoan määrä ja laatu kuin liikunta. Koira voi olla hyväkuntoinen mutta pyöreä, (aivan kuten minä 
). Moni omistaja kompensoi huonoa omatuntoaan koiran yksinolosta tai huomion puutteesta antamalla koiralle herkkuja. Moni ei kykene vastustamaan anelevia katseita. ”Se on niin suloinen” he sanovat, ja antavat koiralle herkkuja. Suloista koiraa ei välttämättä saa pitää seuranaan niin pitkään, jos sen syöttää lihavaksi ja vaarantaa sillä lemmikkinsä terveyden.
Ylipaino altistaa erilaisille terveysongelmille. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat liikuntaelimistön häiriöt, kuten side- ja nivelvauriot, nivelrikko ja esim. selkärangan rasitusvammat. Ylipaino altistaa entisestään pikkukoiria muutenkin yleisille polven ristisiteen repeämille ja polvilumpion sijoiltaanmenolle (rotuesimerkit: bichon-rodut, jack russel, westie). Liikalihavat matalajalkaiset ja pitkäselkäiset (corgit, mäyräkoirat) rodut kärsivät herkemmin selkäongelmista. Muita liikalihavuuden tuomia ongelmia ovat ruoansulatuselimistön häiriöt, kuten ummetus ja kaasuvaivat, hengitys- ja verenkiertoelimistön ylimääräinen rasittuminen ja näitten sairauksien seuraamusten pahentuminen. Lisäksi anestesiariski kasvaa liikalihavuuden myötä. Kuten ihmisilläkin, liikalihavuus altistaa diabetekselle sekä koirilla että kissoilla.
Koiran painoa kannattaa seurata läpi sen elämän. Näin omistaja tietää, mikä kilomäärä on sopiva ja oppii katsomaan koiran ulkonäköä ja tietää, minkä näköinen ja tuntuinen koira on, kun se on sopivassa painossa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että sopivan painoisen koiran kylkiluut eivät näy selvästi, mutta tuntuvat kun kylkiä kokeilee kevyesti sormilla. Ylhäältä päin koiraa tarkastellessa koiralla on vyötärö, eli kapeampi kohta ennen takajalkoja ja lonkkia. Sivulta koiran vatsalinja nousee takajalkoja kohti. Tämä on yleistys, joka ei välttämättä päde jokaiseen koirarotuun, kuten vinttikoiriin tai tankkimuotoisiin rotuihin. Kylkiluiden näkyvyys voi toki olla makuasia eikä esim. turkkiroduilla välttämättä ole karvoineen kaikkineen selkeää vyötäröä kokeilematta käsin. Sääntöä ei suoranaisesti voi soveltaa pentuihin.
Painonpudotusta huomattavasti helpompaa on painonhallinta Mila ja Aida ovat jatkuvassa painonhallinnassa, koska ovat steriloituja ja Aidalla lisäksi nivelrikkoa. Koiran painonhallinta on helppoa ja vaatii vain omistajalta itsekuria. Koira ei voi itse päättää kuinka paljon ja mitä se syö. Eli: 1. koiralla on ruoka-ajat 2-3 kertaa päivässä, 2. koiralle annetaan sille sopiva määrä ruokaa ja 3. koiralle voi antaa kohtuudella sille sopivia herkkuja tai välipaloja (esim. pureskeltavaa kuten Dentastix tai possunkorva) kuitenkin aina huomioiden, että helposti lihovan koiran ateriasta saattaa joutumaan nipistämään, mikäli koira saa paljon muuta syötävää. Myös koulutus- ja lenkkinamit pitää huomioida koiran päivittäisessä ruokamäärässä. Yleisesti onkin hyvä, että koira joutuu työskentelemään ruokansa eteen.
Herkästi lihovan koiran (ikääntyvät, steriloidut ja kastroidut koirat) painonhallinta on helpompaa kevyemmällä ruokavaliolla, esim. light nappuloilla tai muulla normaalia vähärasvaisemmalla ruokavaliolla.
Koiran turvallinen laihduttaminen tapahtuu hitaasti. Ruoan määrää ja rasvaisuutta pitää yksinkertaisesti vähentää ja mahdolliset pureskeltavat vaihtaa kevyempään tavaraan tai jättää kokonaan pois. Jos koira vaikuttaa ruoan vähentämisellä todella nälkäiseltä, voi ruokaan lisätä kuituja ja tai muuta vähärasvaista vatsantäytettä, kuten kokojyväriisiä ja porkkanaraastetta. Eläinlääkäriasemilla on myynnissä hyviä, helppokäyttöisiä ja turvallisia laihdutusruokia. Niiden avulla koira pysyy kylläisenä, saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja laihtuu (oikein käytettynä) tasaisesti. Pitkät kävelyt ja/tai vapaana juoksentelua ja leikkimistä kannattaa lisätä.
Hoikka koira pysyy helpommin terveenä, onnellisena ja virkeänä ja voi myös elää pidempään. Sitähän me kaikki haluamme, lemmikkiemme parasta, hyvää terveyttä ja pitkää ikää jotta saamme nauttia niiden seurasta mahdollisimmän kauan.
16. maaliskuuta 2010 kello 1.55
Heippa ja kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Meillä on kastroitu uroskoira, jolla on myös taipumusta lihomiseen. Painontarkkailua ei helpota myöskään koiran tankkimainen vartalonrakenne ja alati kasvava turkki. Lisäksi paikallinen (asumme ulkomailla) eläinlääkäri ei ole koskaan nähnytkään kyseistä rotua, luottaa sokeasti rotumääritelmään ja on aivan vakuuttunut, että (säkäkorkeudeltaan) normaalia pienempi koiramme on ALIpainoinen, vaikka todellisuudessa on ennemminkin normaalipainonsa ylärajoilla.
Koira on ollut jo pari vuotta kevytraksuilla, tällä hetkellä ylläpitoannoksella. Olemme myös huomanneet, että mikä tahansa, mitä saa rouskuttaa, on aivan ihanaa. Suurta herkkua ovat esimerkiksi porkkana (ei siis raasteena, vaan kokonaisena) ja kurkku
. Porkkanaa pitää jopa syödä samalla tavalla kuin luuta, eli tarjota sitä isäntäväen pidettäväksi. Mahdatko Nina olla tietoinen, onko koiralle hyväksi syödä paprikaa? Koiramme on meinaan aivan hulluna sen rouskutteluun…
16. maaliskuuta 2010 kello 8.19
Hieno aihe – taas kerran. Kiitos! Tunsin piston sydämessäni ja piikin lihassani.
Meidän viimeisin koiran laihdutuskuuri alkoi kuukausi sitten, kun huomasin koiran steriloinnin jälkeen yhtäkkiä plumsahtaneen. Ensimmäinen viikon saldo oli masentava; vähensin ruokaa 1/4, koira lihoi 600g. Koko perheelle on pidetty puhuttelu namipaloista ja liikuntaa on yritetty tehostaa. Jostain syystä koira vain ei ole oikein innostunut reippaammista lenkeistä. Myös vapaana liikkumista on lisätty, mutta koira ei ole kovin innostunut spurttailemaan pitkin maita ja mantuja.
Vaa’alla käyminen lisää emännän stressiä, joka käsitykseni mukaan siirtyy myös koiraan, joten punnitseminen on jätetty vähemmälle. Silmämääräisesti haluan uskoa, että paksun turkin alla on tapahtunut jotain ohenemista. Uskon, että koira kevenee, kun mökki- ja metsäkausi pääsee toden teolla vauhtiin.
16. maaliskuuta 2010 kello 9.51
Tietääkseni paprikaa voi kyllä syöttää koiralle, tietenkin vähän ja silloin tällöin, eihän se ole sopivaa perusravintoa. Paprika ja porkkana kuullemma syventää koiran punaista väriä. Pullean koiran on huomattavasti parempi rouskuttaa porkkanaa ajanviihdykkeeksi kuin rasvaista siankorvaa.
Steriloinnin ja kastroinnin myötä koiran hormonitoiminta vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu noin neljänneksen. Yleensä ruoka-annosta pitää pienentää selvästi, jopa siirtyä kevyempään vaihtoehtoon. Monet ovat sanoneet, että vaikka koiran kilot pysyvät kurissa niin koira on aina jotenkin vähän löysemmän oloinen kuin ennen leikkausta. Pidän kuitenkin paino-ongelmaa pienenä haittana leikkauksen tuomiin hyötyihin verrattuna.
Fiude: koirasi todennäköisesti ei ole innostunut reippaammasta liikunnasta juuri painon takia. En minäkään jaksaisi liikkua kunnolla, jos massaa olisi yllättäen tullut enemmän. Pikku hiljaa hyvä tulee, aloittakaa vaikka normaalia pidemmillä remmikävelyillä. Koiraa ei välttämättä tarvitse kannustaa reippaampaan, mutta pidempikestoiseen liikuntaan. Sitä mukaan kun kilot karisee koiran pitäisi jaksaa paremmin. Toki talvi voi vaikeuttaa tilannetta ja yleensä kevään ja kesän tullen liikunta maistuu paremmin. Kuten kirjoituksessa sanoin, ruoan laadulla ja määrällä on suurempi merkitys kuin liikunnalla.
16. maaliskuuta 2010 kello 12.58
Jotenkin kummasti tunsin pienen piikin piston tätä lukiessani. Vaikka koiraa ei meillä olekaan, niin kaikki nämä jutut sopivat niin hyvin myös kissoihin. Varsinkin siihen meillä asuvaan karvakasaan, joka eilisessä punnituksessa on lihonut talven aikana ihan liikaa. Nyt täytyy vaan miettiä, mitä on tullut syötettyä liikaa. Kiitos hyvistä kirjoituksista ja jatka samaan malliin!
16. maaliskuuta 2010 kello 14.48
Minka-schipperke leikattiin tuossa syksyllä ja vaikka otin todesta varoitukset että ruokahalun muutos ahneempaan näkyy melkeinpä ”heti” niin kyllä koira silti pääsee näemmä pyöristymään nopsaan. Välittömästi kevytraksuihin vaihdettiin mutta sitten onkin tasapainottelua sen muun ruuan kanssa..todellakin! Varsinkaan kun ei ole mikään agilitytykki tms. himoharrastaja kyseessä (eikä emäntäkään) Vaikka Minkalle ei koskaan ole paljoa esim. ihmisten vehnäsiä tms. herkkuja tarjottu (pelätyn ja yleistyneen vehnäallergian pelossa) vaan enemmänkin noita koirien omia herkkuja kuten possunnenät yms. Nyt ei possunnenää kovin usein vuodessa enää anneta, se on mahdottoman rasvaista, koira näyttää lihovan heti puolensataa grammaa yhdestä nenusta. Onneksi tuo porkkana käy herkusta eikä lyö vatsaa ravalle. Tuskin tuota kevytraksuruokaa ainakaan tullaan vaihtamaan pois, nyt vaan haetaan tasapainoa muun ruoan antamiseen..
17. maaliskuuta 2010 kello 10.09
Täällä painonhallinta-asiat on tuttuja myös kastroidun mäyräkoiran kanssa – niinkuin ihmisilläkin niin projekti on jatkuva ja kestää läpi koko elämän. Liikkumisesta täytyy sanoa että kun mäyräkoira saatiin hoikistumaan niin se tosiaan kyllä kulkee reippaammin ja eräs kaveri sanoi että ihan erinäköisin askelinkin – taisi siis askel kirjaimellisesti keventyä.
Vielä kommentti Milan kuvaan, hauska otos – neiti istuu niin virallisen näköisenä punnitusta suorittamassa
18. maaliskuuta 2010 kello 19.39
Milaa pelotti pienenä kovasti mennä punnittavaksi. Vaaka oli kauhea paikka ihan periaatteessa, hurjan korkeakin! Jouduin aina pakottamaan sen punnittavaksi, kun houkuttelu ei oikein auttanut. Aikuisena ja viisastuneena koirana se kuitenkin jossain vaiheessa ymmärsi, että jos se istuu vaa’an päälle se palkitaan herkuin. Nykyisin se painelee vaa’alle suoraan klinikan ovelta ja käy punnittavana monta kertaa, jos vaikka herkkuja tulisi joka kerta
Ahnetta on helppo opettaa..