Turvaportti kuulunee melkein jokaisen vauvaperheen vakiokalusteisiin. Pihka on tavannut portin jo aiemmin ja nyt myös meillä on sellainen.
Meidän kotikutoinen eläintarha.
Yleensä kai ajatellaan, että portin avulla pidetään koirat erossa vauvasta, mutta meillä tilanne on oikeastaan päinvastoin. Me haluaisimme portin avulla pitää vauvan tarvittaessa erossa koirista. Juho on jo 9 kuukautta vanha ja hän liikkuu hyvin aktiivisesti. Turhan usein sen puuhastelun kohteena on koirat. Vauvan otteet ovat melkoisen ronskeja, eivätkä koirat muutenkaan liiemmälti arvosta vauvaa, joka haluaa kokeilla kymmenettä kertaa, miltä koiran kirsu tuntuu. Noin pientä vauvaa on kokemusteni mukaan hyvin hankala saada ymmärtämään, etteivät jotkut hommat ole suotavia. Voin hakea vauvan 95 kertaa pois koirien vesikupilta ja silti se kokeilee, onnistuisiko vesikupissa uiminen kenties 96. kerralla. Sama juttu koirien räpläämisen kanssa.
Toivon, että vauvan ja koirien elämä samassa taloudessa sujuu jatkossakin kaikkien kannalta mahdollisimman rennosti ja stressittömästi. On siis tärkeää antaa koirille mahdollisuus paikkaan, jossa ne saavat halutessaan olla rauhassa. Aikaisemmin koirat kiipesivät sohvalle tai omalle pedilleen vauvan ulottumattomiin, mutta nyt vauva kiipeääkin perässä!
Hommasimme siis makkarin oveen portin, jonka taakse koirat voivat halutessaan mennä lepäilemään rauhassa. Ihan hyvä ajatus, mutta koiratpa ovatkin sitä mieltä, että portin taakse joutuminen on jonkin sortin rangaistus ja ne haluavat takaisin muiden pariin. Saapa nähdä, ymmärtävätkö ne ajan myötä, että makkari portin takana on vauvavapaa vyöhyke.
Yleensä ottaen koirat pitävät vauvaa edelleen hyvänä tyyppinä, jolla on enemmän valtuuksia kuin lauman koirajäsenillä. Superahne Uulakin on heltynyt vauvan edessä ja antoi sille kerran jopa oman puruluunsa! Kyseessä ei voinut olla mikään vahinko, koska Uula asetteli luun hyvin huolellisesti vauvan eteen. Kun otin luun pois, Uula vei sen uudestaan vauvalle. Aika liikuttava ele, vaikkei puruluu nyt varsinaisesti ole mikään suositeltava tapa ruokkia pientä vauvaa…
Onko muiden koirilla ilmennyt tällaista (alkukantaista) vauvojen ruokkimiskäytöstä? Lapinkoirilla se ei ainakana ole mikään tavaton ilmiö. Erään ystäväni lapinkoiranarttu meni nimittäin vielä Uulaakin pidemmälle. Se kävi susiemon tavoin oksentamassa juuri syömänsä ruuan vauvan eteen. Ihmisten näkökulmasta ällöttävää, mutta koiran kannalta katsottuna hyvinkin asiallista käytöstä.
Alla olevissa kuvissa Juho haluaa tarkastella Arvin puruluuta. Arvia vauva ei näytä liiemmin häiritsevän.
16. helmikuuta 2010 kello 20.15
Mun oma terrieripentu on ruokkinut mua. Olen aika reippaasti ruokkinut sitä ja joskus ruokaa on ollut niin paljon, että se on piilotellut ruokaa tai luita. Pari kertaa se on sitten tuonut minulle kananpalasen tms sohvalle.. en tiedä miten meillä tuo johtujuus menee ko asian johdosta..?
Pentu on normaalipainoinen.
17. helmikuuta 2010 kello 7.44
Ihanaa!!! ei tähän voi muuta sanoa. Tässä, jos missä nähdään miten hienoa on lapsen ja koiran yhteiselo voi olla. Aivan mahtavaa. Uula varmistaa selustan niin upealla tavalla. Siinäpä se, että pienet koiran aivot eivät ymmärrä kaikkia asioita kuten sitä, että se portti on juuri heidän suojelemiseksiin, mutta ehkä jonakin päivänä se lamppu syttyy ja kipittävät portin tuolle puolen turvaan pieniltä, mutta niin rajuilta kätösiltä.
20. helmikuuta 2010 kello 22.00
Uula on aivan upea tapaus
Olen lukenut teidän kuulumisia jo pitkään ja erityisesti olen ihastunut Uulan luonteeseen, siitä on moneksi ja erittäin persoonallinen herrasmies!
Meillä Jekku,slk-uros 10kk, on aikamoinen teinipoika – tulee vähän osoitettua mieltä ihmisille ja ohituksissa joskus ärinääkin mukana, mutta lasten ja vauvojen kanssa se on kuin eri koira, mikä lämmittää meidän ihmisten mieltä kovasti.
Kävimme keskiviikkona 4h-kerhossa tapaamassa 10-12 vuotiaita lapsia toistamiseen ja Jekku pönötti lasten rapsuteltavana ja harjattavana. Viimeksi kävimme lokakuussa ja silloinkin meni aivan upeasti siellä. Lapset sai aika kovakouraisestikin harjata, niin poika oli nätisti paikalla. Se ei edes leikkinyt leluillaan, vaan seurasi kun lapset leikki sen leluilla. Minusta erittäin ihailtavaa käytöstä, että koira jotenkin osaa ajatella lapset eri tavalla kuin aikuiset ja käyttäytyä sen mukaan.
Ihan pienille vauvoille Jekku on erityisen ystävällinen – sekin on vienyt puruluunsa vauvan kantokoppaan ja katsellut pienen touhuja. Pieniä vauvoja se koskettaa kevyesti nenällä poskeen ja jättää rauhaan.
22. helmikuuta 2010 kello 15.57
Meillä on lapinkoira joka on nyt 2v, lapsi on 1v3kk. Ne tulevat ihan mielettömän hyvin toimeen keskenään, mikä on tietysti helpottanut minun arkeani
Lapsi saa ottaa koiralta luun pois, mennä ruokakupille samaan aikaan koiran kanssa tai ottaa jonkun lelun pois koiralta, koira ei sano siihen mitään! Samoin jos minä tönäisen joskus vahingossa lapsen kumoon, saattaa tulla hirveä huuto, mutta jos koira joskus kumoaa lapsen, lapsi ei sano siihen mitään 
Välillä lapsi löytää jostain koiran lelun ja vie sen samantien koiralle… On hienoa nähdä miten omat lapset tulevat keskenään niin hyvin toimeen!
Olen muuten lukenut blogiasi jo varmaan parin vuoden ajan, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin mihinkään. Sinulla on aivan upeita kuvia, ja koirissasi tiivistyy lapinkoirien ihanuus!
27. maaliskuuta 2010 kello 8.32
Olipas taas ihania kuvia… Pakkohan se on tietenkin pikkuisenkin päästä tutkimaan purulelua, kun se näyttää niin hyvin maistuvan
16. kesäkuuta 2010 kello 19.51
Aivan upea juttu… lapparit ovat mahtavia lasten kanssa, omaa kokemusta löytyy. Tuossa taas ihanat esimerkit
Nykyinen pitti on aikalailla samankaltainen meidän juuri vuoden täyttämää poikaa kohtaan
Rapsutukset ihanille koiruuksille! <3