Kello näyttää 00:03 ja koira hyppää haukkuen jalkopäästä ja suuntaa rappusiin. Jää murisemaan puoliväliin. Onko pakko ja vielä keskellä yötä? Toisaalta, eihän sillä ole tapana öisin räksyä.
Unennahkeana raahaudun rappusiin ja nuuhkin vienoa palaneen hajua. Eteisen seinällä näyttää vilkkuvan vihreän sinisenä joku valmiusvalo. Mutta eihän siinä kohtaa mitään laitetta ole? Uni häviää hetkessä ja napsautan valot päälle. Sisäkaton kulmasta tiputtaa tasaiseen tahtiin vettä, minnekäs muualle koko talossa kuin sähkökeskuksen päälle. Siinä somasti sulakkeessa viipyillen. Pienoista rätinää.
Kiitos sankarikoira Sötis kun herätit meidät. Kotiväki hankki mitalin ja herkkuja. Vakuutusyhtiökin vois vaikka kukilla muistaa. Pekka Töpöhäntäkin jäisi toiseksi.
8. helmikuuta 2010 kello 19.17
Noin vuosi sitten meidän yöt rauhallisesti nukkuva hoffimme Lilli syöksyi pedistänsä kumeasti haukkuen ikkunaan klo 00.50, eikä meinannut millään rauhoittua. Aamulla totesimme, että pihalla seisovasta autostamme oli varastettu sivupeilit! Naapuri vahvisti, että siihen aikaan pihalla oli jotain liikettä. Kannattaa siis uskoa nelijalkaista perheenjäsentä, kun se outoon aikaan ilmoittelee poikkeuksellisesta aktiviteetista!!!
8. helmikuuta 2010 kello 20.39
Loistavasti toimittu, Sötis! Vakuutusyhtiö voisi toimittaa herkkukorin.
8. helmikuuta 2010 kello 21.13
Onnittelut pelastajakoiralle!
9. helmikuuta 2010 kello 7.30
Sankari Sötis
9. helmikuuta 2010 kello 9.21
Jee! Hyvä Sötis!
9. helmikuuta 2010 kello 11.51
Vautsi Sötis – täältäkin tulee kovasti paljon kehuja ja rapsutuksia ja kyllähän tuo kuva kertoo, että olet itsekin ylpeä uroteostasi eikä syyttä. Tosi hienoa, että omat ihmisesi muisti sinua!!
9. helmikuuta 2010 kello 18.49
Hyvä Sötis, hienosti toimittu!!!
10. helmikuuta 2010 kello 15.56
Wau mikä sankarillinen uroteko !!! Onnea Sötikselle ja koko perheelle. Kaikki hyvin loppu hyvin. Palohälytin ei ilmeisesti ehtinyt reagoida niin nopeasti kuin Sötis sankari..