Ruotsissa yleisin koiran nimi on Molly. Hopealle pääsee Wilma, pronssin nappaa Ronja ja neljänneksi yltää Ludde. Ainakin jos uskomme Aftonbladetia (ja miksi emme uskoisi…hihhiii). Tästä herää ainakin kaksi kysymystä:
1. Mistä ne sen tietää? Rekisteröidäänkö siellä myös kutsumanimet paikalliseen liittoon? Meidän Sötiksellä on Kennelliitossa aivan eri nimi, sellainen vähän fiinimpi. Ja mitä olen muiltakin kuullut, ovat nimet tyyliä La Duchesse de la Grand Siecle Diamant, tai jotain muuta ihan hassua. Voiko olla että Ruotsissa voisikin olla ”Ludde vaan” ? Toisaalta siellähän aloitettiin sinuttelukin jo silloin kun meillä puhuttiin vanhemmille kolmannessa persoonassa.
2. Inhimillistetäänkö siellä koiria enemmän kuin meillä? Vai olenko minä jymähtänyt 70-luvun koiranimiin? Musti, Nappi, Jekku ja niin pois päin. Nyt kun rupesin miettimään, niin kyllä tuttavapiirissäni on aika paljon ihan ”ihmisten nimiä” koirilla. Mitä teidän tilastot sanoo? Onko olemassa jotain tieteenalaa mitä voisi kutsua koirasosiologiaksi?
8. helmikuuta 2010 kello 15.51
Muuhun en osaa sanoa mitään mutta tuo koirien ”inhimillistäminen”.. Täällä Suomessa käsittääkseni aina on annettu niin työhevosille kuin (metsästys ja -palvelus)koirille useimmin nimeksi joku ihmisen nimi. Minusta se on hienoa, ja jos kehtaisin, antaisin seuraavan koiran nimeksi ”Alli”, mutten voi koska perhepiirissämme on tuo nimi käytössä. Varmaankaan ihan kaikki eivät katso hyvällä tällaista käytäntöä edelleenkään, olkoonkin ikivanha. Minusta ainakin on paljon hauskempaa tavata koirapuistossa tai hevostallilla joku ”Vappu” tai ”Simo” kuin jokin Generalissimus Grandeus VII
9. helmikuuta 2010 kello 13.06
Hmm, Tuuli ja Minka, oman kokemukseni mukaan Suomessa on ollut aika vahva historiallinen kotieläinnimistö – mainitsemasi työhevoset ovat kai olleet enimmäkseen nimeltään vaikkapa Poku, Polle, Harmo, tai Musta.
Koirien nimissä taas Jeppe, Rekku, Musti, Peni,Tessu tms ovat olleet ‘perinteisiä’. Samoin kuin lehmilläkin on ollut Mustikki, Mansikki, ym. Nämä eivät ole ihmisen nimiä. (ja ehkä Kristina voi valottaa suomenruotsin yleisimpiä eläin/lemmikkinimiä?)
Ainakin itse olen ajatellut, että tämä ihmisnimien antaminen koirille on aika uutta, ja taatusti uudempaa täällä kuin Ruotsissa. Mm vanhempani (vasta 60+) kokevat ihmisnimet koirilla vähän hullunkurisiksi. He ovat lapsuudessaan tottuneet Jeppeihin ja Rekkuihin. Mutta kulttuuri muuttuu.
! Mutta ainahan sitten on se kutsumanimi. Useimmiten se taitaa nykyään olla ‘ihmisnimi’. Mullakin on Siiri, eikä esimerkiksi Peni. Minusta tuntuisi hassulta nimetä koira pelkän perinteen mukaan ‘koska se on koira’. Minulle koira on perheenjäsen (joskaan ei nyt ihan tasavertainen 
), ja poimin nimen koiran luonteen mukaan, vähän kuten nimeäisin lapsenkin.
Rotunimet ovat sitten erikseen, jos elukka on kovin fiinistä perheestä
P.S Itsekin luen Aftonbladetin sivuja, mutten tätä elintärkeää uutista huomannut!
9. helmikuuta 2010 kello 17.52
Ai että valottaa suomenruotsalaisia koiran nimiä? Otokseni on kyllä pieni, mutta tämä kielihän on niin hauska että siitä riittää lutuisia nimiä isoille miehillekin
Vai miltä kuulostaa Toffe, Steffi ja Nalle, tuolta valtakunnan huipulta…
Tuttavien koiran nimi on Nossan. Ihana nimi, sopii hyvin muumimaailman linjaan – sieltähän löytyy Tofslan ja Vifslan. (Suomeksi ne ovat Tiuhti ja Viuhti, takuuvarmasti muutaman lemmikin nimiä.) Tai miltä kuulostaisi Mårran, Mymlan tai Stinky. Ah, tämä menee kohta Tove Janssonin kielen ihasteluksi…
Nyt vaan Hufvudstabladetin tutkivat journalistit asialle?
14. helmikuuta 2010 kello 18.37
Mirkku ja Siiri: en nyt niin mustavalkoisesti tarkoittanut kirjoittaa, tottakai Pokut ja Pollet, Mustit ja Mansikit olivat enemmistössä muinoin mutta isäni lapsuudessa 1950 luvun alussa vaikutti esimerkiksi suomenhevonen nimeltään Vappu. ”Kaikenviljan”metsäkoira taas oli nimeltään Roki ja myöhemmin Penu. Yrjö Kokon kirjassa kerrotaan Minkka-nimisen koiran tarina (sen sain käsiini vasta koiran nimettyäni). Kaikenkaikkiaan on mukava nähdä kun tätä rikasta kieltämme käytetään nokkelasti ja saadaan parhaimmillaan luotua mielikuviakoiran kanssa harrastamisesta tyyliin Rämeperän Ajo tai Metsänäijän Varma, tai hevosissa Vikuriina, Paukaus..