Tämä pienoisjääkausi saisi jo riittää. Luntakaan ei tarvitsisi tulla enää senttiäkään lisää. Päällisin puolin urhealla Pihkalla alkaa mennä jo pupu pöksyyn lumimassojen keskellä.
Jotkut koirathan oikein nauttivat lumesta ja piehtaroivat siinä, mutta Pihka ei kuulu niihin. Se on aina suhtautunut välinpitämättömästi lumeen, joka on ollut sille vain jonkinlainen este juoksemisen, kepin etsimisen tai muun toiminnan tiellä. Pihka painelee lumikasaan noutamaan keppiä aivan kuten pöheikköön tai veteenkin, mutta muuten se pysyttelee mieluummin poissa lumesta.
Pihkalle on pitänyt lapioida kulkureittejä umpihangen keskelle, että se viitsisi mennä edes pissalle. Pihka on parhaillaan muutaman päivän mummolalomalla Kotkassa, jossa se tahtoo lenkkeillä enää aurattuja teitä pitkin. Edes suosikkimetsä ei herätä koirassa mitään intoa. Se vain mulkaisee pahasti metsäpolun alkupäätä tukkivaa aurausläjää ja luikkii suosiolla sen ohitse.
Pihka pysyttelee kylmällä mieluiten sisällä, mutta toisaalta sillä on kova tarve olla myös siellä, missä tapahtuu. Näissä kuvissa Pihka on tunkenut mukaan lumitöihin räksyttämään omia ohjeitaan.
Koska maailma on julma, räksyttäjän kohtalona on lumivaiennus. Se tapahtuu niin, että otetaan räksyttäjä syliin ja pudotetaan paksuun lumikasaan. Puuterimainen pakkaslumi on parasta materiaalia, koska siihen uppoaa ihan kunnolla. Sitten on muutama sekunti aikaa nauraa sitä näkyä, kun hangesta kaivautuu tohkeissaan oleva terrieri.
Valmiina…
Lentoon!
Humps!
Pakoon!
Nyt riiti hei! Kaikki sisälle!
3. helmikuuta 2010 kello 7.31
Voi Pihka parka
3. helmikuuta 2010 kello 9.45
Ihana, että pihkallekin löytyi ”voittaja”. Meidän terrieri rakastaa lunta.
3. helmikuuta 2010 kello 11.39
Oijoi!
Kylläpä sai makeat naurut! Tämän kun näkisi vielä videona! Ihana Pihka! 
3. helmikuuta 2010 kello 14.28
Viimeinen ”kaikki sisään”-kuva on mahtava otos haukkuvasta koirasta! Suurkiitos Pihkan touhujen jakamisesta, aivan loistava päivän piristys koirakuumeiselle.
3. helmikuuta 2010 kello 18.42
Voi elämä… päivän naurut
! Taidanpa humpsauttaa Siirinkin lumikinokseen seuraavan kerran kun se metelöi pihalla. On muutenkin hassua katsoa, kun pieni terrieri laukkaa kinoksissa leukaa myöten kuten pakokuvassa…
Nyt kun pakkaset ovat hellittäneet on Siirilläkin toista intoa olla ulkona ja lumessa. Onneksi, sillä sen purkautumaton energia sisätiloissa meinasi tehdä hulluksi.
5. helmikuuta 2010 kello 15.19
Pihkaa hitusen (ehkä 3cm) korkeampi Minka rohkaistui eilen kahlaamaan edelläni muinaista polunpohjaa, joka oli kasvanut umpeen n. 20cm lisälumikerroksella. Rohkelon meno kyllä hyytyi pian metrin parin etenemisen jälkeen ja se siirtyi taakseni valmiille mutta lähes yhtä upottavalle jälkivanalleni. Pian onneksi löytyi muiden urheloiden ulkoiluttajien paarustama polku jota pitkin pääsi hetkeksi hengähtämään metsätielle ennen uutta tarpomispätkää. En kyllä suostu valittamaan vaikka tosiaan koira ei pääse pissillekään mieleisiin paikkoihin vähään aikaan vaan joutuu nöyrtymään tienpieliin. Kohta tulee räkäkelit, sitten ei ole kellään hauskaa..vai onko?
13. helmikuuta 2010 kello 0.11
Minäkin sain makeat naurut tästä!
Mainio kuvasarja!