Ajattelin lähinnä omaa löhöämismukavuutta kun löysin tarjouksesta ihanan pehmeän, ison punaisen tyynyn.
Viime aikoina punainen tyyny on ollut melko varattu ja suosittu. Mila on ominut punaisen tyynyn täysin itselleen.
Yhtenä päivänä Mila kiipesi viereeni sohvalle. Olin nostanut punaisen tyynyn pois tieltä sohvan selkänojan päälle. Mila laski päänsä tyynyn päälle, huokaili syvään ja katseli minua sivusilmällä. *Vink* *vink*. Ja niin emäntä palvelee koiraansa orjan lailla, ottaa tyynyn alas selkänojan päältä ja laskee sen pulleaksi pöyhittynä Milan viereen. Prinsessa Milanoff käy tyytyväisenä kerälle puoliksi tyynyn päälle, asettaa päänsä mukavasti tyynylle ja huokailee tyytyväisenä. Vihje meni perille.
Punainen tyyny on paras, eivätkä muut tyynyt kelpaa.
Prinsessalle vain parasta
2. helmikuuta 2010 kello 8.45
Aivan ihana!!! siinä on varmasti ihana ottaa pienet tirsulat näillä keleillä siis siinä punaisen tyynyn päällä. Mitkä kuvat olet taas onnistunut nappaamaan Milasta!!!! ja jälleen tämäkin päivä alkoi hienosti näitä tekstejä ja kuvia katsellessa ja lukiessa! Kiitos paljon.
2. helmikuuta 2010 kello 11.26
Yksi varsinainen köllöttäjä siellä taustallakin näkyy
Voi yhen kerran Milström, oot kyllä aika rinsessa!
2. helmikuuta 2010 kello 12.51
Aivan ihania ja kuvia rutistuspusuteltavasta Milasta! Kateeksi käy moista köllöttelyä.
Toisaalta – aina ei ole pääasia mitä kuvissa tapahtuu etualalla. Aidan olot eivät pötkötyksestä päätellen näytä olevan yhtään huonommin!
2. helmikuuta 2010 kello 13.01
Voi Mila, suloisuuden huippu taas kerran! Eihän tuonnäköistä koiraa voi olla kohtelematta kuin prinsessaa
…