Metsäpolku
Miska on tottunut täällä maalla luksuslenkkeihin. Joskus hihna on jäänyt jopa kotiin, kun ollaan lähdetty lenkille läheiseen metsään.
Talon vieressä kulkee peltotie, joka vie suoraan isoon metsään. Siellä risteilee ihania kiemuraisia havupolkuja ristiin rastiin. Ja jopa hiekkainen metsätie. Ainoastaan yhden kerran tiellä on tullut auto vastaan. Ihmisiäkään ei juuri ole näkynyt. (Eikä karhuja syksyllä, vaikka niitä täällä päin on paljon!). Maasto on polveilevaa ja isoja siirtolohkareita siellä täällä. Kuusi- ja koivumetsää. Kaunista.
Mikään ei ole niin kivaa kuin katsoa metsässä vapaana porhaltavaa koiraa!
Asuntoni lähellä on myös pururata, jonka läpi ja jonka ympärillä kiertelee metsäpolkuja. Sinne ei voi lähteä hihnatta, koska joutuu kävelemään hetken aikaa autotietä ja siellä ihmisiä koirineen liikkuu enemmän. Tosin koiran ulkoiluttajia ei kyllä kovin monta kertaa ole tullut vastaan. Täällä kun on aika paljon häkkikoiria, joita ei ilmeisesti lenkkeilytetä ollenkaan. Haukkua räkyttävät vain aitauksissaan.
Tällä hetkellä metsään ei pääse ollenkaan. Lunta on niin paljon. Metrin hangessa rämpiminen toki voisi olla tehokasta liikuntaa.
Lähimetsässä on hiihtoladut, joten sinne ei pääse senkään takia. Voisi tulla aika vihaisia katseita vastaan, jos lähtisi latuja pitkin tallustamaan koiran kanssa. Ei kovin hyvä idea.
Olemme kierrelleetkin metsälenkkien korvikkeena pelloille tehtyjä kelkkapolkuja. Kelpaa!
20. tammikuuta 2010 kello 7.55
Kieltämättä on kaunis näky kun koira juoksee onnelisena vapanaa.
22. tammikuuta 2010 kello 10.50
Kyllä on vaivan väärti tehdä ne sadat, tuhannet toistot koiran luoksetulossa. Sitten sen voi huoletta laskea irtikin ja ihailla sen menoa ja iloa, kun lumi vaan pöllyää. Itsekin vielä punaposkisena tässä kirjoittelen aamun pakkaslenkin jäljiltä. Jäällä oltiin juoksemassa, ilman hihnan kiertämää. =)
24. tammikuuta 2010 kello 18.37
Luoksetulotreeni on tärkeintä – olet täysin oikeassa!
Miskan kanssa harjoittelemme sitä joka ainut päivä, vaikka se osaakin sen 98 % varmuudella.
Luoksetulovarmuus helpottaa koiran kanssa elämistä ihan käsittämättömän paljon. Siitä on apua niin koirapuistoissa kaupungeissa kuin metsälenkeillä maalla.
24. tammikuuta 2010 kello 18.38
Hannak: Niinpä!! Ja koirakin on tosiaan onnellinen, kun saa olla välillä hihnatta. Täällä maalla se on jokapäiväistä hupia. Ihanaa.