Kirjoitin syyskuussa 2008 koirien hyväntuoksuisista tassuista. Otteita blogin kommenteista:
Tuuli Ahlfors ja Minka:
15. syyskuuta 2008 kello 16.29
Takavuosina oli juttua tuoksuvista koirista esim. Afgaanit, joiden silmienväli/ohimot tuoksuivat jotenkin kukkaiselle tms. Valaiskoon asiaa joku enemmän tutkinut. Parhaillaan koirani tuoksuu vain.. no, koiralle! Jokasyksyinen kylpyhetki odottaa mutta neiti ei sitä vielä tiedä!
Joh:
15. syyskuuta 2008 kello 20.28
Minun koirani on tiibetinspanieli, jotka myös tuoksukoiria ovat (samoin kuin Tuulin mainitsemat afgaanit). Kun se on oikein raukea ja onnellinen, jostain sen pään tietämiltä erittyy ihana itämainen, vähän myskinen tuoksu. Mukava bonus koiranomistajalle tuo tuoksu 
Ei mitään käsitystä, mistä se mahtaa johtua. Tuoksurotujenkaan kaikilla koirilla ei ko. ominaisuutta ole. Voisiko tassujen tuoksuminen erityisesti unisena johtua esimerkiksi ruumiinlämmön vaihtelusta..? Sama ilmiö huomattu täälläkin.
Sitten Suomeen muuttomme olen kuullut kahdesti puhuttavan ns. tuoksukoirasta. Molemmat tilanteet olivat Aidan läsnäololla siunattuja. Ensimmäisen kerran kun tuoksukoira mainittiin minulle, olin pyytänyt huoltomiestä käymään katsomassa pesukoneliitännän hanaa. Huoltomiehen mukana tullut nainen tervehti koiria ja kysyi heti onko Aida tuoksukoira. Aivoni yhdisti 1+1.. vasta silloin tajusin miksi Aida tuoksuu välillä niin erikoiselta.. jotenkin aromaattiselta, ehkä myskiseltä. Aivan erilaiselle kuin Mila, joka vain tuoksuu puhtaalta koiralta. Ihmettelin asiaa jo silloin kuin saimme Aidan, sen ominaistuoksu oli aluksi nenäämme todella voimakas ja makea. Toisen kerran kuulin asiasta äskettäin, kun kävimme koirien kanssa työpaikkallani ja kollegani nuuskutteli kahvihuoneessa miettien mistä tuo tuoksu tulee, ja kysyi sitten onko jompikumpi koiristani tuoksukoira.
Ilmeisesti Koiramme- lehdessä 12/2001 on ollut juttu aiheesta.
Ylensähän koirat – kuten me omistajat hyvin tiedämme – tuoksahtelevat kaikkea muuta kuin hyvälle. Mutta koiramaailmassa on yksilöitä, jotka jostain mystisestä syystä tuoksuttelevat ympäristöönsä mitä erilaisempia kukkaistuoksuja. Yleensä tuoksu on voimakkaimmillaan otsan seudulla mutta muutamat tuoksahtelevat myöskin selästä ja tassuista. Tuoksuja löytyy useammanlaisia, on syreeniä, lehdokkia, orvokkia ja myskiä. Yleensä tuoksu on silloin voimakkaimmillaan kun koira haluaa miellyttää jotain tai sillä on muuten vain hyvä olla, joillakin yksilöillä myös kiihtynyt mieliala laukaisee ominaisuuden. Tuoksukoiria on tavattu useammissa roduissa mm. afgaaninvinttikoirissa ja lapinporokoirissa. Yksilöitä löytyy niin narttu- kuin uroskoirissakin.
Usein kukkaiskoirien tuoksu katoaa koiran aikuistuttua mutta toisilla se ominaisuus vain lisääntyy. On huomattu, että nartuilla tuoksun voimakkuus vaihtelee kiimankierron mukaan. Tuoksukoiran ominaisuus ei ole rotukohtaista mutta on tutkittu, että jollain lailla se kulkeutuu perimässä. Tiedetään koiria, jotka kesäaikaan ovat saaneet kimalaiset ihan hulluiksi tuoksuillaan ja osalla se voi jopa laukaista omistajalle migreenin.
Mitään varmaa selitystä kukkaiskoirille ei ole pystytty löytämään. Villikoirissa ei tällaista ominaisuutta ole tavattu ja susitutkijoiden mukaan susilla tällainen ominaisuus voisi koitua kohtalokkaaksi muun lauman alkaessa hylkiä poikkeavaa yksilöä. Useilla koiraeläimillä mm. harmaaketuilla tiedetään olevan hännän tyvessä orvokkirauhaseksi kutsuttu hajurauhanen, joka kasvaa lisääntymisaikana. Naarailla tämä rauhanen on suurempi kuin uroksilla.
Monilla nisäkäslajeilla, koira mukaan lukien, tunnetaan myöskin ns. kiintymysferomoneja. Niitä erittyy esimerkiksi emon nisien ympäriltä ja ne vahvistavat poikasten leimautumista emoonsa. Eräät tutkijat epäilevät kukkaistuoksun liittyvän jollain lailla rasvahappokoostumukseen talirauhasen eritteessä. On myöskin epäilty mahdollisuutta siitä, että se olisi seurausta mutaatiosta tai resessiivisesti periytyvä ominaisuus, joka koiranjalostuksessa harrastetun sisäsiitoksen myötä on päässyt joillakin koirayksilöillä esille.
Järkeenkäypiä selityksiä on monia, mutta tuoksukoirat saavat ainakin toistaiseksi tutkijoiden mukaan säilyttää salaisuutensa.
Eilen kun tulin kotiin töistä, yksi onnellinen Aida painoi päänsä vasten rintaani ja haistelin sen otsaa. Se tuoksui ihanan pehmeälle ja kukkaiselle
20. marraskuuta 2009 kello 9.42
Pitääkin kotona tuoksutella oman koirani nassua, jos sieltä löytyisi jokin mukava tuoksu. Tassujen tuoksu rauhottaa
20. marraskuuta 2009 kello 11.43
Tämä onkin mielenkiintoinen postaus! Minulla on itselläni tuoksukoira, mutta en ollut ennen pohtinut mistä sen hyväntuoksuisuus johtuu tai tuoksuvatko muut koirat samalle kun en ole niitä nuuskutellut. Koirani tuoksukohtia ovat juuri tassut, posket ja korvat. En oikein tiedä miltä myski tuoksuu mutta luulen että koirani tuoksu on juuri myskiä, se on sellainen makea, pehmeä ja mausteinen, todella miellyttävä tuoksu. On ihanaa painaa nenä oman koiran turkkiin ja vain nuuhkia, se on maailman paras ja rauhoittavin tuoksu!
20. marraskuuta 2009 kello 16.08
Tuon myskin tuoksun olen itsekin huomannut joillain keeshond-koirilla. Entisellä koirallamme korvat, päälaki ja tassut tuoksuivat myskille (jotenkin gerbiilimäiselle myös). Ainakin yhdellä hänen pennuistaan on sama ominaisuus ilmennyt vanhempana, mutta ei yhtä voimakkaana kuin emollaan. Jännä katsoa, jos tämän koiran pennuista kellään on samaa!
20. marraskuuta 2009 kello 17.15
Meillä mies väittää meidän koiran päälaen tuoksuvan tomusokerille. Minä en sitä huomaa.
20. marraskuuta 2009 kello 21.07
Minulla on kaksi Perunkarvatonkoiraa, enkä tiedä mitään niin ihanaa kuin niiden tuoksu
Olen myös huomannut, että kummatkin tuoksuvat vähän eri tavalla ja erilaiselle. Tuoksu muistuttaa vähän ihmisvauvan tuoksua..
21. marraskuuta 2009 kello 14.12
Siiri ei ole varsinainen tuoksukoira, mutta minusta se tuoksuu silti maailman ihanimmalle. Varsinkin sen puolinaku vatsa. Se on sellainen pehmeä, vähän makeahko (vauvamainen?) ihana ihon tuoksu
.
23. lokakuuta 2011 kello 11.44
[...] on halitella! Lopuksi voi kääntyä selälleen masuhierontaa varten. Ja kaiken tämä aikana Aida tuoksuu todella voimakkaasti. Tuoksun voimakkuudesta voi melkein päätellä kuinka suuresti Aida [...]
24. lokakuuta 2011 kello 11.36
Oho! Minä olen tietämättömyyksissäni kuvitellut, että hyvää tuoksua erittävät myskinappulat päässä ovat nimenomaan suomenlapinkoirien ominaisuus. Ensin hämmennyin, kun hoksasin, etteivät kaikki lapparitkaan tuoksu ja nyt vielä löytyy tuoksukoiria monista muistakin roduista