Blogit

Tuntuu vähän pahalta kirjoittaa turhanpäiväisyyksiä samaan aikaan, kun Penun perheessä elellään vaikeita aikoja. Koirien omistamisessa on vain yksi huono puoli, ne vanhenevat niin kovin äkkiä. Ei tässä oikein muuta osaa sanoa, kuin toivottaa Katrille voimia vaikeaan päätökseen.

Meidän laumalle ei kuulu mitään uutta eikä mullistavaa. Rapatassuja pestään urakalla päivittäin ja toivotaan edes hiukan pakkasia tänne eteläänkin.

Sain nukuttua viime yönä poikkeuksellisen hyvin, joten nyt ei vielä väsytä. Niinpä päätin perjantai-illan kunniaksi opettaa pojille uuden tempun. Uula tuossa esitteli tennispalloaan ja toivoi, että viskoisin palloa sen kanssa. Armahdin kuitenkin naapureitamme, enkä viitsinyt ryhtyä rymyleikkeihin tähän aikaan.

Pallolla voi onneksi tehdä paljon muutakin kuin kopitella ja leikkiä raisuja saalisleikkejä. Riska esimerkiksi osasi ottaa tassulla ”kopin” vieritetystä pallosta ja pukata kuonolla pallon takaisin minulle. Päätin opettaa nämä tuiki tärkeät temput myös possukolmikolle.

Pessi näköjään jo osasikin ”ota koppi”-tempun, se nappasi heti tassukopin pallosta, eikä edes tarjonnut muuta toimintaa. (Mitähän kaikkea olen tullutkaan Pessille opettaneeksi, kun en edes tätä muistanut?) Pessi sai päteä muutamat toistot, kun kokeilin, kuinka kaukaa se yltää nappaamaan tassukopin. Aika näppärä se kyllä on tassuistaan!

Olemme viime aikoina harjoitelleet koirien kanssa tohveleiden jalkaan laittamista. Kyllä, tämä on ehkä tärkein juttu, mitä koiralleen voi opettaa Jos olisin ollut oikein fiksu, tohveleiden pukemisen opettamiseen käytetyn ajan olisi tietenkin voinut käyttää hyödyllisestikin, esim. tokoliikkeiden hiomiseen…

Arvi ja Uu tajusivat tohvelihommien takia hyvin nopeasti, ettei pallon suuhun ottamisesta tänä iltana saanut karkkia ja nekin alkoivat haroa palloa tassullaan. Jännä, miten äkkiä ne kokeilevat aiemmin opittua käytöstä uuteen temppuun. Muutama toisto ja nyt molemmat osaavat jo auttavasti ottaa tassukopin.

Uula otti taas tapansa mukaan ”aivot narikkaan, jee jee!” -asenteensa käyttöön. Pallon haromisen ohella se onnistui raapimaan sääreni ihon rullalle polvesta nilkkaan asti. Myös jalkaterässäni komeilee huomenna Uulan kynsien malliset mustelmat. Auts! Mutta Uula nyt on Uula, se ei vain kykene tekemään mitään hissukseen ja rauhallisesti.

Täytyy koittaa saada tänne videopätkää poikain uudesta tempusta, on ne sen verran huvittavia, kun ne niin tärkeänä toimittavat noinkin pöljää temppua. Mutta mistäs ne arvaisivat, mitkä tempuista on fiksuja ja mitkä ei.
Ensi kerralla opetellaan sitten sitä pallon pukkaamista kuonolla.

Aihe: Koiraharrastukset, Koulutus, Lelut | 3 kommenttia »