Uulalla oli tapana syljeskellä kasvisruuille, edes raaka porkkana ei kelvannut.
Nyt kun vauva on alkanut maistelemaan kasvissoseita, Uulankin mielipide kasvisruuasta on muuttunut. Voisiko olla mitään herkumpaa kuin porkkana-kesäkurpitsasose, tai bataatti-maissimössö? Kun otan ruokalaput ja muut vauskin tarvikkeet esiin, Uula kummasti sattuu aina osumaan nokosille johonkin lähettyville. Se tietää, ettei suoranainen kerjääminen ole toivottavaa, joten se vain muina koirina makoilee jossain lähellä. Ihan muuten vaan.
Uula nimittäin oppi jo parin kerran jälkeen, että vauvan syöminen on aika sottaista touhua ja lähes aina jonnekin lentää soseroiskeita tai liiskaantuneita maissinaksuja, jotka ovat Uulasta erityisen herkullisia.
Niin se mielipide muuttuu. Vielä pari viikkoa sitten maissinaksuja koemielessä koirille tarjotessani, ne olivat Uulankin mielestä syömäkelvottomia. Eihän ne maistu miltään. Se syljeskeli kuivan naksun suustaan ja kysyi, että oikeastiko luulit, että me tällaista söisimme? Mutta nyt, kun naksuihin on ladattu arvoa vauvan avulla, Uula tuijottaa kuola valuen vieressä, kun vauva imeskelee naksujaan. Samalla se toivoo, että vauva nakkaisi jälleen kerran yhden limaisen naksun lattialle. Jolloin se päätyy ruokailuhetken loputtua koirien suuhun.
Merkillistä kyllä, myös maissipohjainen mustikoilla tai vadelmilla ryyditetty banaanipuuro on koirien mielestä hyvää. Riemu ratkeaa varmaan lopullisesti, kun otamme lihan ja kalankin mukaan vauvan ruokavalioon.
28. lokakuuta 2009 kello 10.56
Niin se mieli muuttuu =) Meillä vanha koira on perin ihastunut pentukoiran nappuloihin, niitä parempia ei olekaan. Penukka taas mielellään syö isojen poikien nappuloita, ihan vaan huvikseen. Olisko kielletyn hedelmän viehätys myös yksi motivoiva tekijä?
28. lokakuuta 2009 kello 17.44
Koirat ja kissat söisi varmaan vaikka pieniä kiviä jos niitä kädestä annettaisiin tai ruokapöydältä tippuisi
Aivan riippumatta siitä miten pahaa ko tuotteen piti oleman omasta kupista syöden.
Kirsi: Meillä on ainakin kissoilla (oikeastaan toisella noista kahdesta) ihan selkeästi kielletyn hedelmän maku suussa vähän väliä. Eikä puhuta vain ruuasta vaan kaikesta tekemisestä. Mitä kielletympää joku on, sitä enemmän sitä tehdään tai yritetään tehdä (kunnes ihminen keksii miten kiellety asia poistetaan näköpiiristä).
28. lokakuuta 2009 kello 18.36
Riimu-partis päivysti monta vuotta syöttötuolin juurella. Se aloitti tuolin huolellisen siivouksen heti, kun vauva nostettiin tuolista pois. Vasta kun koira kerran oli mökkilomalla ilman muuta laumaa, ymmärsin miten ison työn koiruus oli tehnyt syöttötuolin ”puhtaanapidossa”.
30. lokakuuta 2009 kello 11.15
Mieheni siskon koira ei ennen suostunut syömään kalaa ollenkaan missään tilanteessa. Mutta sitten tuli sukuun lisää koiria ja kun se näki meidän koiranpentumme syövän innolla kalaa, päätti vanha rouvakin 10-vuotiaana että tämäpäs se onkin vasta herkkua ja nyt se odottaa kalaruokaa yhtä innokkaasti kuin muutkin koirat.
1. marraskuuta 2009 kello 13.15
On tuo tosi jännä kyllä, että tasan sama ruoka on kupista pahaa mutta kädestä tosi herkkua. Omat koirat syövät onneksi aivan mitä tahansa, olen omin silmin nähnyt kun nuorin nappaa omenan suoraan puun alimmilta, maahan roikkuvilta oksilta.
15. marraskuuta 2009 kello 1.31
Maikki – japanese chinillä on viikon vanhat (3kpl) pennut. Arvatkaa, maistuuko emolle mikään sellainen ruoka, jota eläinlääkäri ja muut asiantuntijat suosittelevat?
Nappulat -hyi, pahaa – , jauheliha – EN SYÖ – , apteekin erikoismaistuva miljonäärikoiran patee – älä kuvittele – tuore siskonmakkara – ennen oli lempimaku, mutta maailma muuttuu…
Olen nyt kuivannut uunissa broilerinlihaa ja ja naudan maksaa. KELPAA!
Mikä ihme, että koira, joka on normaalisti hiukan ylipainoinen, koska kaikki maistuu, erikoisesti kissan ruoka (olen nyt tarjonnut, mutta ei kelpaa), ei nyt imetysaikana halua syödä
mitään?
Lääkärissä on käyty, ja kaikki arvot ovat O.K., mutta miksi tämä syömishäiriö nyt?