7 vastausta artikkeliin “Keppileikki”

1. Laureli kirjoittaa:
   8. heinäkuuta 2009 kello 12.15

   Hieno kuvasarja! Ojentelevat niin korskeasti noita etujalkojaan

2. Hannak kirjoittaa:
   9. heinäkuuta 2009 kello 9.13

   Ihan ilmiselvä vossikka

3. Mariska kirjoittaa:
   9. heinäkuuta 2009 kello 14.48

   Suosittelen keppileikkeihinkin varovaisuutta. Vuosia sitten railakas bokserini iski niin vauhdilla maassa pystyssä olleen kepin kimppuun, että kepin pää meni sen kurkkuun ja limakalvosta läpi – minä juoksin paikalle kiskaisemaan kepin pois ulvovan koiran suusta, itse se ei sitä saanut. Leikkuuhommiksi meni lopulta…

4. Kirsi kirjoittaa:
   9. heinäkuuta 2009 kello 15.15

   Ptruuu, polle =)

5. Mila, Aida, Nina Kiuru kirjoittaa:
   9. heinäkuuta 2009 kello 18.05

   Keppileikkien vaaroja olen nähnyt turhankin monesti klinikkatyössä. Toki ikävästi voi käydä, mutta moista huvia en pysty täysin kieltämäänkään. Leikki yleensä keskytetään jos keppiä kanniskellaan huonossa asennossa (esim. kuten sikaria suussa pitäisi), vahinkoja voi tietenkin silti sattua. Yhtälailla ne pehmolelutkin voi syötynä aiheuttaa suolitukoksia, mikään lelu ei ole täysin turvallinen.

6. Sennu kirjoittaa:
   10. heinäkuuta 2009 kello 8.14

   Vautsi vau mikä valjakko!
   Haha, ja Aida näyttää vieläpä siltä että ”ihan vaan kun pikkuhiljaa kurvaa toiseen suuntaan, niin ei pure Milalla hampaat enää”.
   Jännä muuten että samalla lailla kun hevosetkin (ihmisiä unohtamatta?) alkaa askeltaa samalla jalalla rinnakkain kulkiessaan, niin niin näyttää koiratkin tekevän. Milalla kaiken lisäksi näyttäs olevan tollanen vaunuponin korea askellus!

7. Mila, Aida, Nina Kiuru kirjoittaa:
   12. heinäkuuta 2009 kello 20.22

   Mila on aina ylpeillyt upealla korkealla asekeleellaan