Kesän ensimmäiset villakoirien ratajuoksuharjoitukset ajoittuivat kauniiseen kesäiltaan viime viikolla Tuomarinkylässä. Vinttikoiraradalla juoksi tällä kertaa rätisevän rievun perässä jos minkäkinnäköistä puudelia. Oli kuin olisi astunut monikansalliseen sukukokoukseen, niin ällistyttävän erilaisia yksilöitä mahtuu yhden käsitteen alle. Pienestä mustasta lampaanpennusta majesteettiseen valkeaan jättikoiraan. Voisipa melkein sanoa, että villakoiria riittää jokaiseen makuun. Meistä ne kaikki olivat ihania!
Ensin nuuhkittiin omankokoiset kaverit. Pienimmät sivuutettiin ja suurimpia arasteltiin, kunnes vähän lämmittiin.
Iso musta villakoira on vaikuttava näky. Sellainen kun nostaa etutassut aidalle niin siinähän ollaan ihan samalla korkeudella keskustelemassa…
Näitä kutsuin kaksosiksi. Ne suhtautuivat sopivan nonchalantisti ympäröivään hyörinään. Varmaankin enemmän paritenniksen pelaajia kuin juoksijoita?
Tämän kuvan kanssa pitäisi olla mittakaava. Kääpiövillakoira, jolla oli ison villakoiran leikkaus, oli hurmaava. Taidokas trimmaus oli kestänyt kuulemma viisi tuntia.
Yhdistelmistä ihanin: iso valkea ja pikkiriikkinen musta. Pieni meni aina välillä ison etutassujen suojaan. Mutta miten hoitaa kameran valotus jos näistä ottaa yhteiskuvan?
Ja sitten itse asiaan! Näitä juoksevia kaunottaria olisi katsonut tuntikaupalla. Jännitystä riitti, kuka lähtee sähköjäniksen perään, kuka jääkin poseeraamaan yleisölle, kuka viis välittää. Sulavia juoksunäytöksiä kyllä riitti joka koosta ja väristä.
Last but not least. Sötis vauhdissa etusuoran juoksussa (kohta hän kyllä pysähtyi nuuhkimaan kukkia kuin Ferdinand, mutta sitähän ei tarvitse mainita). Kun oli aika juosta koko kierros, oli Sötis viimeisenä vuorossa radalla. Neiti tekikin jotain, mitä kukaan muu ei ollut keksinyt: karkasi radalta ja juoksi omia teitään emännän luo. Mutta vauhdilla!
16. kesäkuuta 2009 kello 10.00
Woi wauhdinhurmaa! Koirista kyllä näkee että joskus on vaan maailman parasta painaa täysillä menemään, vaikka rätin perässä, tai oman emännän luo.
Miksei ihmiset käy samalla lailla spurttailemassa?
16. kesäkuuta 2009 kello 10.23
Voihan villis kun missasimme Annin kanssa rataharkat
Siellä olisi ollut Annilla niin monta kaveria että!
Jos et olisi maininnut pienestä mustasta villiksestä ison valkoisen seurassa niin en varmaan olisi sitä ainakaan ekalla katsomiskerralla huomannut.
Olenkin haaveillut kavalkadista, missä olisi kaikki värit ja koot
17. kesäkuuta 2009 kello 14.55
Voi ihana Sötis! Meidän puudeli-poika olisi varmasti tehnyt ihan saman tempun, emäntä on sen universumin keskipiste.
17. kesäkuuta 2009 kello 16.52
Olipa kivoja ja vauhdikkaita kuvia, kiitos Kristina! Kaikille kiinnostuneille kerrottakoon, että seuraavat villiksien ratajuoksuharjoitukset järjestetään elokuun 20. päivä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Kaikki villikset ovat tervetulleita juoksemaan ja muuten kiinnostuneet katsomon puolelle! Lisätietoja saa City-Puudeleilta: hallitus@city-puudelit.fi