Kävimme taas tapailemassa viehettä. Yritin Milan kanssa lähestyä koko tilannetta aivan eri tavalla kuin viime viikolla. Aamupala ajoissa syötynä, nameilla aseistautuneina lähdimme taas herättelemään mielenkiintoa vieheeseen. Olimme ajoissa paikalla eikä muitakaan koiria ollut häiriönä. Epäilen nyt, että ongelma on viehettä vetävä mies. Mila ei ole koskaan pelännyt ketään, mutta viime kerralla se jotenkin pelästyi miestä ja menee nyt tilanteessa aivan lukkoon.
Herää kysymys onko parempi vain antaa asian olla ja lopettaa koko harrastus, jos se ei ole Milalle miellyttävää. Vai olisiko se miellyttävää jos Mila pääsee pelkonsa yli, eli tekisimme töitä sen eteen että Mila luottaisi vieheen vetäjään? Varsin harmillinen tilanne. Viehe sinänsä kiinnosti Milaa hieman enemmän tällä kertaa, se otti muutaman lyhyen spurtin vieheen perään, kunnes taas muisti ahdistuksensa. Pelottavaa miestä kohti olisi siis tarkoitus juosta. Voin toki olla väärässä, eikä ongelma ole lainkaan tuo vetäjä, mutta Mila ei suostunut edes ottamaan rakastamiaan herkkuja miehen kädestä.
Lupaava lähtö.. ehkä on vielä toivoa? Pari kesää sittenhän tämä sujui vielä ongelmitta
Aidaa ei mikään huoleta. Se oli aivan innosta sekaisin kun päästin sen remmistä. Kaninkarvaviehe on valtavan kiinnostava ja siihen on ihana haudata koko nenä. Leikitin Aidaa vieheellä ja se olisi mielihyvin repinyt sen kappaleiksi, jos olisin antanut. Aida juoksi viisi vetoa ja kirjaimellisesti heittäytyi sitten tyytyväisenä nurmikkoon lepäämään. Kuten sanottu, onni on juoksemista, keppi suussa tai ilman 
Aida: turkisten ystävä
27. huhtikuuta 2009 kello 21.56
Lohdullista kuulla että Milallakin on tuollaisia pelkoja. Meidän neiti on niin reipas ja topakka ja ihmiselle alistuva mutta tietyt pari miespuolista henkilöa saavat sen joko pelkäämään murinaan asti tai sitten ihan sekopäisenä haukkumaan ja hyppimään. Vierailutilanteissa auttaa kun koiran laittaa aluksi sivuun ja vartin päästä kaikki on jo hyvin. Mutta miten vieheen suhteen, se on hyvä kysymys! Miten ne lähdöt ja muut käytännössä menee? Voiko omistaja mennä vieheen päähän ottamaan ”turvallisesti” vastaan vai pitääkö olla lähettämässä tms?
28. huhtikuuta 2009 kello 10.19
Olen todella ihmeissäni tästä pelosta, yksi ja ainoa ihminen tähän mennessä Milan elämässä ketä se arastelee, en voi käsittää. Se sitäpaitsi tavallisesti on aivan innoissaan kaikista miehistä?! Käytiin eilen siellä vieheenvetopaikassa vähän leikkimässä, että se sais hyvän kokemuksen itse paikasta ja hyvin meni. Sitten kun oltiin kävelemässä autolle, vieheenvetäjämies olikin menossa vetämään treenejä. Mila hypähti innolla miestä kohti (ikäänkuin näkisi jonkun tutun) mutta väisti heti ja laittoi hännän koipien väliin kun tajusi kuka se oli. Mies on täysi koiraihminen ja käytös sen mukaista. Milan pelkoa se ei huomioi tai ruoki, seisoo vaan siinä.
Omistajan on kyllä hyvä olla lähettämässä, eikä siinä tietenkään ehdi loppupäähän kannustamaan koiraa, koska matka on tosiaan ehkä 40 metriä. Aviomieskin oli mukana viimeksi ja otti valokuvia ihan vieheenvetäjän vierestä, mutta ei Mila sitä tainnut edes huomata. Ehkä pitää kokeilla niin, että oma ukko lähettää ja itse menen loppupäähän..Huolestuttaa vaan, että Mila yhdistää pelon miestä kohtaan myös vieheen perässä juoksemiseen..
30. huhtikuuta 2009 kello 9.34
Teeppä oma tassuviehe ja vedä viehettä itse.
Kyllä se siitä sitten lähtee!