Oma vatsani alkaa olla jo niin iso, ettei juoksemisesta tule enää mitään*. Uulalta puuttuu vain pari nollaa sm-kisaoikeudesta, joten hankin sille lainakuskin kevätkaudeksi.
Heiniä parempaa lainakuskia en olisi Uulalle voinut löytää. Heini on todella taitava ohjaaja ja nopea jaloistaan, lisäksi hän tuntee rodun ja Uulan. Heinin oma koira Riddu (Arvin sisko) on millä tahansa mittarilla katsottuna paras agilityssä kisannut lapinkoira. Riddulla on pari voittonollaa kolmosista (ei mikään helppo nakki näillä leveyspiireillä) ja lisäksi pari on päässyt B-maajoukkueeseen, kaikkien aikojen ensimmäisenä lappalaiskoirana. Vielä kun tulee se kolmas voittonolla, Riddu on rodun historian ensimmäinen agilityvalio.
Uulaa ei ole aikaisemmin juuri muut ohjanneet, koska Uula on hyvin ohjaajasidonnainen koira. Kyllä Uu nakin voimalla on jotenkin vieraidenkin kanssa toiminut, mutta ei sillä ole ollut mitään nakkihimoa suurempaa tarvetta miellyttää vieraita. Ensimmäiset treenit Heinin kanssa sujuivat Uulan yleisasenteeseen nähden ihmeen hyvin. Uula kulki vähän käsijarru päällä ja tuijotteli Heinin käsiä niin tiiviisti, että meinasi välillä juosta hyppyjen siivekkeitä päin, mutta kokonaisuudessaan touhu näytti ihan agilityltä.
Toisella treenikerralla homma alkoi sujumaan jo selvästi paremmin. Välillä Uula juoksi jo ihan kunnolla, eikä vain hiihdellyt Heinin perässä. Motivaatiotason noususta kertoi myös desibelien nousu… Merkillistä, miten äänenkäyttö korreloikin noin vahvasti sen tekemisenhaluun. Mitä kovempaa Uula huutaa lähdössä, sen kovempaa se kulkee.
Tänään Heini ja Uula starttasivat Kirkkonummen kisoissa parilla radalla. Oli hurjan jännää katsella oman koiran suoritusta radan reunalta. Jännitti paljon enemmän kuin jos olisin itse ollut ohjaamassa. Ensimmäisellä radalla Uula kulki ihan mainiosti ja teki sievän nollan! Ihan parastaan se ei antanut, mutta se annettakoon sille anteeksi. Tämä oli kuitenkin vasta kolmas kerta Heinin ohjattavana. Isossa, 46 koiran luokassa Uulan aika riitti kuudenteen sijaan! Ei hullummin!
Toisella radalla Uula kulki selvästi paremmin, mutta kepeillä tuomari tulkitsi Uulalle kosketusvirheen ja siitä tuli vitonen. Alkuun luulin, että vitonen tuli kiellosta, kun Uula hidasti hiukan ennen pujottelun aloittamista, mutta paperissa luki kosketusvirhe. Heinin mukaan Uula ei ottanut kosketusta, mutta jos tuomari kosketuksen näki, niin turha sitä on ruikuttaa. Lähellä oli joka tapauksessa se toinenkin nolla!
Nyt Uulalta puuttuu vielä yksi sm-nolla. Uskoisin, ettei sen saaminen tule olemaan mikään ongelma. Sen verran mainiolta näytti Heinin ja Uula meno tänään. Heini on tarvittaessa luvannut ohjata Uulaa myös SM-kisoissa, mikäli en itse pysty vielä silloinkaan juoksemaan.
* laskettu aika on toukokuun alussa
29. maaliskuuta 2009 kello 7.54
Rapsutuksia Uulalle hienosta agility-suorituksesta!
29. maaliskuuta 2009 kello 9.05
Onnittelut vauvan odotukseen! Oletko kuullut uteluja miten pärjäät koirien ja vauvan kanssa? Vai oletko niin tunnetusti koiraihminen, että kukaan ei edes ”uskalla” kysyä. Olen kuullut monien ”eläimellisten” ihmisten päivittelyjä siitä, miten muiden mielestä eläimistä pitäisi luopua siinä vaiheessa, kun taloon tulee vauva. Aika hassu ajatus, vai mitä?
Onnea myös Uulalle sm-nollan metsästykseen.
30. maaliskuuta 2009 kello 9.56
Onnea Anna-Leena ja Uula ja tietysti Heini!
30. maaliskuuta 2009 kello 15.42
Hiapa, kukaan ei ole kysynyt, mihin koirat menevät, kun vauva tulee taloon. Ilmeisesti kaikki tuntevat minut sen verran hyvin, että ymmärtävät moisen kysymyksen asiattomaksi.
Kaikki kyselevät lähinnä sitä, miten pojat mahtavat ottaa vauvan vastaan. Mutta siihen en osaa vielä vastata. Sen näkee vasta sitten, kun vauva todella tulee taloon. En usko, että mitään ongelmia ilmenee, koska pojat ovat tähän mennessä tulleet hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa.