Kun hauva livahtaa portista ulos on koko perheellä sydän kurkussa. Tiuhimmatkaan kanaverkot eivät auta, jos se lenkin heikoin kohta unohtuu jollain auki. Tai jos lumikinokset työntävät pienen puudelin mentävän aukon porttiin. Hölmön pennun uteliaisuus voi koitua kohtalokkaaksi. Kuuluuko tämä karkualttius nuoruuden huumaan, vai onko se luonteenpiirre?
Sötis saa kurvailla vapaasti pihalla ja aina se saa ”sisääntulokarkkia” vastatessaan kutsuhuutoihimme että nyt on aika tulla sisälle. Älkää lyöky lyötyä ja sanoko, että koira ei karkaa jos sillä ei ole syytä karata… Ja miten se palkitseminen pitäisi suorittaa karkumatkan jälkeen? Eihän sitä karkaamista voi palkita, mutta se että höntti tajuaa tulla kadulta takaisin ennen kuin on tuusan nuuskana, sitä käytöstä haluaa vahvistaa.
9. maaliskuuta 2009 kello 12.34
Koira osaa yhdistää palkinnon vain siihen mitä se on välittömästi sitä ennen tehnyt – eli palannut takaisin. Ei siis ole vaaraa siitä, että karkulainen palkittaisiin palatessaan karkuruudesta. Kannattaa heti koiran palatessa pihaan vaikka heitellä palloa sen kanssa tai tehdä muuta kivaa niin koiran mielessä vahvistuu, että oma piha on se kaikista kivoin paikka eikä kannata mennä merta edemmäs kalaan.
10. maaliskuuta 2009 kello 1.39
Mutta entä jos pentu on nirso ja itsepäinen eikä huoli karkkeja paluupalkinnoksi, eikä oikein se yleensä iki-ihana lelukaan maistu yhtä makealta kuin vapaus autojen lomassa? Mitäs sitten?
Kristina, sydän kurkussa olen myös itse ollut ne monet kerrat kun Siiri on karannut remuamaan (ja nimenomaan remuamaan, eli juoksemaan holtittomasti ja räkyttämään vastaantulijoille) autotien varteen. Onneksi tiellä on 40:n rajoitus, joten olen voinut seistä tiellä heiluttelemassa kuin veturimies, että ajajat osaisivat varoa vapaudesta juopunutta pientä koiranpentua.
Siiri-pentu, terrieri kun on, ei ole ihan pehmeintä sorttia ja siten vaikea opetettava tällaiselle ensikertalaiselle. Ihan viime aikoina on mennyt paremmin, ja jotain pientä kypsymistä tottelevaisuuden suhteen on huomattavissa. Joten eiköhän se siitä teilläkin.
11. maaliskuuta 2009 kello 22.45
Aloitamme pian Siirin kanssa ihan aikuisten oikean TOKO-koulutuksen HSKP:n kurssilla. Olemme toki harjoitelleet erityisesti istu, makaa, ja seiso – käskyjä (kuten pentu-TOKOssa tähdennettiin; nämä ovat TOKO-vaatimuksia), mutten kyllä yhtään osaa sanoa miten minä ja Siiri (ensikertalainen koiranomistaja ja kovapäinen terrieri) onnistumme tuossa.
Onko vinkkejä TOKOa harrastavilta blogisteilta?