Miten olinkaan niin erehtynyt luulemaan että Mila pelkää kaikkia liukkaita alustoja? Neiti Pitkäsääri on aivan innoissaan liukkaista kävelyteistä. Emäntää ei tosin naurata kun meinaa lentää kumoon monta kertaa kävelyn aikana. Siksi kiinnitin jalkineisiin nastoilla varustetut liukuesteet.
Koiran logiikka on sitten outoa. Liukas lattia on ilmeisesti aivan eri asia kun liukas jää. Liukas lattia on vaarallinen ja epämiellyttävä mutta jäällä on tosi hauskaa liukastella. Mila tepastelee jäällä häntä iloisesti heiluen. Naamalla on huvittunut ilme ja varpaat harottavat joka suuntaan kun se tanssahtelee jäisellä tiellä eteenpäin. Välillä Mila jää raapimaan jäätä ja koettaa tehdä jääkarhuhypyn, ei onnistu, lätäkötkin ovat jo umpijäässä.
Välillä kadehdin nelijalkaisia lapsosiani. Olisi varmaan minullakin tasapaino hallussa paremmin jos voisin kulkea nelinkontin 
Onneksi nyt ne liukkaimmatkin tiet on hiekoitettu.
14. helmikuuta 2009 kello 14.26
Liukas jää ja liukas lattia tosiaan ovat ihan eri asia koiran mielessä. Oma koirani sai rappuskammon liukastuttuaan rappukäytävässä ja jouduin totuttamaan sen rappusiin uudestaan. Edelleen se silloin tällöin alkaa ”liukastella psyykkisesti” ja arkailla rappukäytävässä, jopa tasanteilla. Sen sijaan ulkona neiti menee jäälle tepastelemaan ja liukastelemaan ihan kun ei mitään, vaikka alusta on paljon liukkaampi kuin rappukäytävän lattia.