Almalla alkoi ensimmäinen juoksuaika ja nyt ei huvita yhtään mikään. Normaalisti pelkkä laservalon vilauttaminen saa koiran juoksemaan kahdeksikkohepulia. Tänään valloitimme pihan (aidattu) juoksun takia ja yritin saada koiraa innostumaan takuuvarmalla laservalolla. Ei, ei edes meinannut onnistua. Ei toiminut mikään muukaan. Pari spurttia se otti, mutta muuten maleksi kuin esimerkillisen vastahakoinen teini liikuntatunnilla. Hyvä, ettei keskisormea näyttänyt.
Nykäisin Almalle juoksun ensi metreillä pöksyt jalkaan, mutta se ei saanut kannatusta. Jätin pöksyt pois, kun ajattelin, että eihän se opi itseään putsaamaan housut jalassa. Muutama pisara on lattialta löytynyt, mutta muuten koira näyttäisi pysyvän puhtaana. Alman sohvalle laitoin ylimääräisen peitteen nolppujen varalta. Tällä viikolla ehdin kehumaan, kuinka Almalla ei ole pitkään aikaan käynyt pissavahinkoa sisälle. Nyt se tirauttelee jatkuvasti lattiaräsyilleen. Välillä Alma tulee kylkeen kiinni kerjäämään rapsutuksia ja välillä sen kanssa ei saa olla edes samassa huoneessa.
Kuvia ei nyt tule, koska Alman mielipide on EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa).
13. helmikuuta 2009 kello 20.39
Nartuistahan osa on täysin flekuja juoksujen aikaan. Luulen kyllä, että osa Alman käytöksestä johtuu ihmetyksestä. Se ei varmaan oikein itsekään ymmärrä mitä on tapahtumassa. Käytöstähän on teille tytöille töysin normaalia tuossa tilassa
18. helmikuuta 2009 kello 14.54
Ihmetystähän Alman käytöksessä varmasti paljon on. Mietin myös, mahtaako koirilla olla kipuja juoksun aikaan. Neiti on alkujärkytyksestä selvinnyt ja on vähän piristynyt.
20. huhtikuuta 2009 kello 17.40
Siirillä on ekat juoksut nyt. Ne alkoivat kymmenisen päivää sitten mutta ‘oireilua’ oli jo ennen sitä (emäntä vain ei tajunnut ennen vuotoa, että pikkupentu on kasvamassa aikuiseksi). Siiri on aivan veltto, ja todella huomion- ja hellyydenkipeä. Se nukkuu tällä hetkellä varmaan 20 tuntia päivässä, eikä edes malttaisi lähteä ulos vaan nyhvää vain sylissä. Sillä ei ole yleensä eroahdistusta, mutta tänä aamuna kun lähdin töihin ja sanoin ‘heippa’ (jolloin Siiri tajuaa että ihminen lähtee mutta se jää kotiin) se ryntäsi halaamaan jalkaa, ja kun kyyristyin maahan, se loikkasi syliin ja halasi tassut olkapäilläni. Jouduin kankeamaan sen irti sylistä, ja se jäi surumielisesti katsomaan ovelle kun lähdin
. Meni työpäivä vähän pipariksi.
Ennenkuin tajusin netistä katsoa juoksuajan oireet, ehdin jo säikähtää pahan kerran kun vilkas terrieri muuttui yht’äkkiä hitaaksi sohvaperunaksi! Onneksi juoksut ovat sujuneet hyvin, neiti pitää itsensä puhtaana eli housuja ei tarvita, ja eihän ne ikuisesti kestä. Nyt täytyy vielä toivoa, ettei Siiri kehitä valeraskautta.
Tuota minäkin olen miettinyt, että onko koirilla kuukautiskipuja, vai saako vain hormonit mielen noin matalaksi?
20. huhtikuuta 2009 kello 18.14
Mirkulle: Koiralle ei saisi koskaan toivottaa heippaa, kun lähtee tai muutenkaan hyvästellä. Heippaaminen ja tietty käytös yhdistetään ikävään asiaan, sen takia kannattaisi vain puikahtaa pois meteliä nostamatta. Koira tajuaa ettei se lähteminen ole iso juttu, mutta jos ihminen tekee siitä ison..