Blogit

Uula erikoisnäyttelyssä. Kuva Eija Kimmo

Kuopiossa järjestettiin reilu viikko sitten jalostuspäivät. Käväisimme päivien yhteydessä jalostustarkastuksessa ja erikoisnäyttelyssä.

Lauantaiaamuna pohdin jälleen kerran harrastukseni mielekkyyttä, kun lähdimme Maijan kanssa ajelemaan aamuviideltä kohti Kuopiota. Mahtaako olla ihan tervepäisten hommaa herätä ylivoimaisen aikaisin jonkun koirahomman takia? No, järkeä tai ei, kymmeneltä olimme perillä Kuopiossa ja kävimme kuuntelemassa pari luentoa. Koirankoulutusta koskeva luento ei tuonut mitään uutta auringon alle, mutta Juha Kareksen luento koirien jalostamisesta sen sijaan antoi todella paljon ajateltavaa, vaikken itse kasvatakaan koiria.

Luentojen jälkeen Uula pääsi jalostustarkastukseen, jossa koira arvioidaan normaalia näyttelyarvostelua tarkemmin: esim. korkeus (52 cm), tyyppi (erittäin hyvä), kivekset (ok, pienet), luusto (erinomainen), eturaajat (suorat, hyvät välikämmenet), lanne (hieman pitkä), luonne (miellyttävä).

Kaiken kaikkiaan Uula todettiin jalostuskelpoiseksi yksilöksi. Ihan hyvä, koska onhan se jo ehtinyt yhdet pennutkin tekaisemaan.

Jalostuspäivien erikoisnäyttely
Seuraavana päivänä Runne, Pessi ja Uula osallistuivat erikoisnäyttelyyn. Minulla oli tarkoitus opettaa lauantaina Runne seisomaan pyynnöstä, mutta kaiken jalostustarkkihäslingin jälkeen en jaksanut enää hommaan ryhtyä. Minulle jäi siis näyttelyaamuna peräti 15 minuuttia aikaa opettaa Runnelle paikallaan seisomista. Siihen nähden sen kehäesiintyminen sujui ihan hyvin. Se seisoi somasti paikallaan ja tervehti iloisesti tuomarisetää.
Liikutuspätkät olivatkin sitten Runnen mielestä jo liian hauskoja, se loikki hilpeää koikkaloikkaa ja riuhtoi hihnaansa. Tuomarin oli varmasti mahdotonta arvioida liikkeitä, koska Runne ei todellakaan esittänyt mitään sievää ravia…
Runne jäi urosten pentuluokassa toiseksi (kaksi osallistujaa) ja se sai arvostelulappuunsa kiitoksia tiiviistä rungosta, luustosta, päästä ja liikkeistä (!), moitteita tuli pitkästä rungosta ja löysästä hännänkannosta. Luonnetta kehuttiin reippaaksi.

Runnen turkki on kasvanut entisestään. Se näyttää todella hassulta, kun kroppaa peittää muhkea pörrötukka eikä jaloissa ole vielä hapsuja nimeksikään. Rehellisesti sanottuna Runnesta tulee mieleen lähinnä käpylehmä. Oli muuten aika hauska huomata, miten miltei jokainen Runnea silittänyt ihminen vaivihkaa testaili sen kylkien laardikerroksen tilannetta. Mutta tottahan se on, että pentu näyttää tuollaisessa karvassa ihan mahdottoman lihavalta.

Uula esiintyi kehässä asiallisesti, vaikka ympärillä velloi normaali lapinkoirien uroskehän rähinä. Uulaa ei kiinnosta osallistua rähinöihin ja tuomari pitikin kovasti Uulan itsevarmasta asenteesta. Mukavan arvostelun ja vaaleanpunaisen nauhan (ERI=erinomainen) jälkeen Uula sijoittui isossa avoimessa luokassa ykköseksi. Paras uros kehässä Uula pääsi vielä kuuden joukkoon, mutta nakattiin sitten kehästä pihalle.

Pessikin pääsi pitkästä aikaa näyttelykehään, koska yleensä yli 10-vuotiaat koirat pääsevät näyttelyihin todella halvalla tai jopa ilmaiseksi. Ilmeisesti vanhat sedät saavat jo paljon anteeksi, koska Pessin kaljuhko olemus ei tuomaria häirinnyt ja Pessi sai laatuarvosanan EH (erittäin hyvä).

Aihe: Koiranäyttely | 2 kommenttia »