Lumi-iloa riittää. Perjantaina satoi uudet lumet, jotka ovat pysyneet maassa. Ja nyt on kunnon lumimyrsky. Juuri oikea keli laittaa takkaan tulet, käpertyä sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa ja välillä vilkaista ikkunasta ulos ja todeta, että kylläpä siellä viuhuu. Nii-in, sitä ennen tietysti aamupissalenkki.
Lenkillä saimme olla rauhassa autioilla kaduilla. Vain tuuli pöllytti lunta seuraksemme ja etäämpänä näimme pari muuta koiraa omistajineen. Tarvoimme nilkkoihin asti ulottuvassa hangessa (lumitöiden tekijöistä ei näkynyt vilaustakaan) ja väistelimme puista pudonneita oksia.
Alma ihmetteli tuulenpuuskia. Lyhyt lenkki kesti kauan, kun Alman piti aina 10-20 metrin välein istahtaa alas seuraamaan tuulenpuuskien nostattamia lumipöllyjä. Alma käänsi selän siihen suuntaan, mistä tuulenpuuska tuli ja istui tyynesti alas. Ja kieltämättä se oli mielenkiintoista: narisevia portteja, kalkkaava auki unohtunut ulkoikkuna, hankea pitkin kiiriviä lehtiä ja oksia sekä lumen tanssia räystäiltä, nurkkien takaa, talojen kulmilta, lumikasoista, puista…
Almalla on tapana istua alas katsomaan, kun jotain jännittävää tapahtuu. Se on tehnyt sitä ihan pienestä asti. Minua se tapa huvittaa, enkä ole tavannut muita koiria, jotka toimisivat samalla tavalla.
Aamullisen citydallailun tuliaiset.
