Blogit

Reima & Miska Vuosaaren sataman maisemissa.

Kirjoitin viimeksi Miskan ja Reiman tapaamisesta vuoden takaisen yhteenoton jälkeen. Kohtaaminen sujui niin hyvin, että järjestimme koiratrefft pian uudellen.

Tällä kertaa lähdimme Vuosaaren lenkkipoluille ja Uutelan koira-aitaukseen. Hihnalenkkeily sujui innokkailta koirilta niin hyvin, että näytti siltä kuin ne olisivat yhdessä tuumin haistelleen aina samaa puunrunkoa ja pusikkoa. Ne marssivat yhteisenä rintamana vieri vieressä kuin olisivat aina olleet ylimpiä ystäviä. Toisaalta näytti myös siltä, että koirilla oli ”kuka kiskoo kovemmin” -kisa käynnissä. Yllättävistä valjakkokoiraominaisuuksista oli tietenkin hyötyä hihnan toisessa päässä kipittäville. Erityisesti ylämäissä. Haaveilimme jopa lumesta ja pulkasta…

Reima, Miska ja pari sataman nostokurkea.

Välillä piti käydä juottamassa koirakkoa Vuosaaren rannoilla. Siellä tietenkin syntyi ihanat rantamutaleikit.

Miska noutaa.

Isossa Uutelan koira-aitauksessa juoksutimme koiria edestakasin niin, että toinen meistä oli puiston toisessa laidassa ja toinen toisessa. Kutsuimme vuoron perään koiria luokse, ja kun parivaljakko saapui rymistellen kutsuhuudon luo, saivat ne herkkuja palkaksi. Tehokasta luoksetulotreeniä siis. Liikuntaulottuvuutta ollenkaan väheksymättä. Pinserikaksikon lisäksi luoksetuloharjoitukseen osallistui vajaa puolivuotias irlanninsetteri. Taisi sprintterijoukkue voittaa tällä kertaa. Setteripentu jaksoi laukata vanavedessä aina noin puoliväliin matkaa. Sitten se paiskasi maata ruohikkoon, josta se katseli suurilla tummilla silmillään vaahtosuisina namipalojen peressä rynniviä uusia tuttavuuksiaan.

Vauhdissa.

Kuka ehtii eka?

Koirapuistoilun jälkeen lenkkeilykin sujui jo hieman rauhallisemmin. Ilman kahta nelivedolla eteenpäin kiskovaa juhtaa.

Veikkaan, että myös Reiman kotona makoiltiin illalla rauhallisena poikana.

Aihe: Koirapuistossa, Luonnossa, Toiset koirat | 3 kommenttia »