Blogit

Miska & Reima ystävinä tällä kertaa.

Vuosi sitten Miska koki millaista on olla nuorempi pinseri vanhemman ja temperamenttisemman uroksen seurassa. Viikon mökkireissu alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta ei aikaakaan kun Reima-kaveri rupesikin yhtäkkiä ärhentelemään Miskaa. Parien hampaanjälkien ja pelkopissojen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että koiria ei enää voi kerta kaikkiaan pitää yhdessä. Tuloksena oli pihavuorot: kun toinen makoili yksin sisällä, sai toinen viipottaa tontilla vapaana.

Nyt vuoden jälkeen koirat näkivät taas. Ilman pienintäkään kinaa ilmassa.
Miten tähän päästiin?

Ensinnäkin Miska oli vuosi sitten vielä melko nuori. Reiman silmissä varmaan epävarma teini, jolle alisteisempi asema piti näyttää käytännössä. Nyt Miska on täysin aikuinen ja kooltaankin isompi. Myös Reiman kärkevältä luonteelta on ärjyisempi terä leikattu pois.

Nimenomaan leikattu. Reima on kastroitu. Aivan kuin Miskakin. Ilmassa ei enää lentele kilpailuun yhyttäviä hormoneja ja kummankin lisääntymisvietti on poissa. Toisaalta en näkisi, että leikkaaminen on ainoa tekijä ystävyyden uudelleen löytymisessä.

Pinseri on jalostettu vahtikoiraksi, jolla on yleensä aika voimakas reviiritietoisuus. Miska oli mökillä Reiman reviirillä ja Reiman ”lauman” kanssa. Sitä paitsi ensimmäiset myrskyn merkit ilmaantuivat muistaakseni ruokinnan aikana. Vaikka kummatkin koirat suhtautuivat siihen aikaan melko välinpitämättömästi ruokaan, näyttäytyi tilanne vanhemman koiran silmissä kuitenkin ”resurssienjakotaisteluna”. Nuorempi koira samalla reviirillä, samassa laumassa ja samojen ruokien äärellä. Toisin sanoen: kaikki ainekset leimahdukseen.

Viime viikolla Miska ja Reima tapasivat neutraalisti isossa koira-aitauksessa, jossa ei ollut muita koiria paikalla. Kaikki meni alusta asti oivallisesti. Pinserit nuuskivat toisiaan kohteliaasti ja rupesivat tutkimaan ympäristöään silmäkulmista toisiaan rauhallisesti pälyillen. Jos koirat sattuivat liian lähelle, jompi kumpi väisti leppoisasti sivuun. Ei tuijottamista, ei pörhistelyä, ei selkäkarvojen nostamista irokeesiin, ei jäykkää patsastelua. Ei minkäänlaisia uhkauksia puolin eikä toisin. Koirat jopa kokeilivat pieniä mutta uskaliaita leikkiinkutsuja, jotka kuitenkin hiipuivat aina toisen perääntymiseen. Koirien välit olivat välittömät ja suopeat.

Reiman ja Miskan hienovarainen katsekontakti.

Kastraation vaikutusta ei tietenkään voi aliarvioida. Korostaisin kuitenkin myös tilannetta. Koira-aitaus, joka ei ole kummankaan normaali vakiopaikka, oli oikea valinta uudelle kohtaamiselle. Stressitekijät minimissä eikä kilpailua resursseista. Myös se, etteivät koirat tavanneet kytkettyinä hihnaan, oli tärkeää. Hihnassa tutustuessaan koirat eivät pysty näyttämään kunnolla konflikteja ehkäiseviä eleitään. Hihnaan sotkeutuminen voi myös aiheuttaa vaarallisenkin kahakan.

Tunnin puistossa (uudelleen)tutustumisen jälkeen uskalsimme kokeilla hihnakävelyäkin yhdessä. Hyvin meni: koirat eivät juuri edes huomanneet toisiaan. Pusikon hajut menivät edelle…

Suunnitelmissa olisi uudet treffit koirien kanssa. Ehkä jo tällä viikolla!

Vapaana tutustumisen jälkeen hihnakävely yhdessä on turvallisempaa.

Aihe: Koiran käyttäytyminen, Koirapuistossa, Toiset koirat | 4 kommenttia »