Muuten hiljaisen viikon kohokohta oli tämän päiväinen ryhmäkävely. Kuten joka viikko kokoonnuimme Ridgeback-ryhmän kanssa kävelylle, tosin tällä kertaa osallistujamäärä olikin kasvanut. Koiria oli yhteensä seitsemän. Mukana oli Milan ja Aidan lisäksi Grace, Jip, Ischa, Jimbwa ja Joba.
Grace, Jip, Aida, Mila, Ischa ja Jimbwa.
Monet koirista oli uusia tuttavuuksia, siitä huolimatta kaikki meni hyvin ja koirat kaahasivat hirmuista vauhtia puiden välissä, rymysivät ojissa ja kaivelivat hiekkaan kuoppia. Aida veti rämäpäänä niin hirveää tahtia puiden välissä että pelkäsin kohta jysähtävän. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin Aida törmäisi puuhun. Onneksi kuitenkaan mitään ei sattunut. Kaikilla oli siis hauskaa ja erityisen hyvä leikkikaveri oli kahdeksan kuukauden ikäinen Joba-poika. Grace ja Jimbwa olivat tänään rauhallisemmalla tuulella kun taas Ischa kävi jokaisessa ojanpohjassa. Se on Rhodesialaiseksi varsinainen snorklaaja.
Hullut juoksijat.
Olisin kovasti halunnut ottaa ryhmäkuvan missä koirat istuvat kauniisti vierekkäin. Se osoittautui mahdottomaksi ja sain sovitettua vain muutaman koiran kerralla kuvaan. Tietenkin joku aina katsoi poispäin, liikahti tai hyppäsi pois kuvaruudusta, pahus. Seitsemän nuoren koiran yhteiskuva ei siis ole mahdollista, varsinkaan kun jokainen on äärimmäisen ahne ja haluaa namit ennen muita. Milaltakin unohtui ”paikka”-komento sekunnissa kun joku laittoi käden taskuun. Ahmatti.
Paras tulos: Viisi koiraa samassa kuvassa.
Musta salama saarrettuna.
On hauskaa nähdä monta saman rodun edustajaa samaan aikaan ja seurata miten ne viihtyvät keskenään. Tuntuu uskomattomalta että aikoinaan en erottanut Rhodesiankoiria toisistaan. Nyt jokainen koira on eri näköinen sekä ilmeeltään että ruumiinrakenteeltaan. Mmielestäni Suomen ja Hollannin rodun edustajilla on selvä kokoero, täällä kaikki ovat suurempia eikä Milakaan ole goljatti muiden joukossa.
22. elokuuta 2008 kello 1.29
Hoi,
olitteko ‘Scheveningse bosjes’ssa? Siella minakin kavelen koiraani!
22. elokuuta 2008 kello 9.18
Ehkäpä tuo hollantilaisten koirien suuruus johtuu siitä samasta mystisestä syystä kuin hollantilaisten ihmisten pituus – mikä se syy sitten lieneekään. Hehän ovat aikamoisia hujoppeja, joiden rinnalla suomalainen on usein napero
Ihanan aktiivisia ja eloisia koiria sinulla, kiitos mielenkiintoisista jutuista muualta maailmasta!
22. elokuuta 2008 kello 12.03
Olimme Clingendaelissa kävelyllä joka kuuluu Wassenaariin vaikka sinne ajetaan Den Haagin puolelta. Käymme tavallisesti Wassenaarin tai Noordwijkin rannalla ja dyyneillä, Wassenaarissa Backershagenin metsässä ja Vlietlandenissa joka kuuluu kai Zoetermeeriin.
Niin enpä ole tullut ajatelleeksi että kerta täällä on ihmisetkin isoja niin miksei koiratkin
Olen itse aika pätkä muiden naisten joukossa. Olen myös kuullut että esim. Etelä-Afrikassa Rhodesiankoirat ovat valtavia verrattuna Suomalaisiin koiriin. Tapasimme tuolla metsässä myös Kas-nimisen uroksen joka oli ainakin 75 cm korkea ja omistaja sanoi sen painavan noin 50 kg.
22. elokuuta 2008 kello 13.11
Hupaisia kuvia taas!
Tulipa mieleeni että mistäköhän se johtuu että eräissä maissa suositaan tietyntyyppistä koiraa ja muualla toisia. Ymmärtääkseni esimerkiksi Amerikkalaiset labradorinnoutajat ovat aivan erilaisia kuin eurooppalaiset. Eipä ole omakohtaista kokemusta mutta esimerkiksi amerikkalaisissa elokuvissa voi vaalea labbis olla aivan jumalattoman iso ja myös tummempi kuin suomalainen vaalea labradorinnoutaja.
Kysyin jo aiemmin, mutta et ehkä huomannut, että luin kuinka Etelä-Afrikkalaiset Ridgeback-koirat varoittavat omistajiaan esimerkiksi vaarallisista eläimistä! Kuullostaa todella jännittävältä ja haluaisinkin tietää, tekevätkö sinun koirasi niin että nostavat tuon hauskan ridgen pystyyn ”varoitukseksi” sinulle?
22. elokuuta 2008 kello 15.26
Labradoreissa on ilmeisesti eri linjat (kertokaa joku paremmin tietävä sitten enemmän / korjatkaa virheeni) ja Amerikassa suositaan enemmän metsästystyyppistä, mikä sekin on tosin eri näköinen meidän metsästyslinjaisista labbiksista. Amerikkalaisilla labbiksilla tuntuu tosiaan olevan sitä kokoa ja myös nenän pituutta enemmän
. Se perinteinen tanakka ja leveäpäinen labbis on tietääkseni englantilainen näyttelylinja.
Mila nostelee selkäkarvojaan pystyyn jännittävissä tilanteissa, usein kun leikki yltyy hurjemmaksi. Sillon kuitenkaan harvoin ridge on pystyssä, ainoastaan karvat sen edestä ja takaata. Alpeilla muistaakseni oli joku tilanne, varmaan lehmien kanssa kun Mila nosti koko ridgen pystyyn. Uskon kuitenkin että se on enemmän Milan omaa jännitystilaa kuin että se meitä mitenkään tämmöisillä signaaleilla varottaisi. Aida myös nostaa selkäkarvansa hurjassa leikissä mutta en ole koskaan nähnyt ridgeä pystyssä.
Joskus toiset koirat ilmeisesti tulkitsevat ridgen olemassaolon väärin ja luulevat että meidän koirat lähestyvät heitä karvat pystyssä ja vastaavat tähän samalla tavalla.