Runne (oik.) ja veli vauhdissa.
Kävimme taas eilen Tuusulassa tapaamassa Runnea ja sen velipoikia.
Pennut olivat nyt 6-viikkoisia jässiköitä. Minkä kokoisia niistä mahtaa kasvaa, kun ne olivat jo nyt valtavia paksukaisia?
Osuimme paikalle, kun pennut olivat juuri heränneet päiväunilta, joten meininki oli aika vauhdikasta. Kaksi viikkoa on pitkä aika pienelle pennulle, kehitys etenee tuossa vaiheessa huimaa vauhtia. Pennut riehuivatkin nyt paljon enemmän kuin viime kerralla ja niiden liikkuminen oli jo selvästi hallitumpaa. Musta pentu tosin piti onkia ylös pihalammikosta, kun se onneton meni tuiskahtaman altaaseen leikin tiimellyksessä.
Runne oli edelleen hyvin innostunut ihmisistä, se tunki suin päin sylkkyyn ja heilutti meille vimmatusti häntäänsä. Kun vein sen hetkiseksi pois tutulta pihalta, se seurasi reippaasti minua, eikä jäänyt äimistelemään uutta tilannetta. Runne vaikuttaakin melko reippaalta ja helpolta pennulta, sillä ei tunnu olevan erityisen paljoa saalisviettiä tai taistelutahtoa. Vetoleikit tai pallojen perään juokseminen eivät sitä juurikaan kiinnostaneet, sen mielestä ihmisten pusiminen ja pureskelu oli paljon hauskempaa.
Tällä viikolla pennut sirutetaan ja eläinlääkäri käy tarkastamassa ne. Ensi viikonloppuna käyn hakemassa Runnen ja vien sen Nummelaan. Jännä nähdä, mitä isot pojat tuumaavat ipanasta. Tähän mennessä kaikkien uusien pentujen laumaan tuominen on sujunut ongelmitta. Vanhat koirat ovat aina hyväksyneet pennut ilman sen ihmeellisempiä ohjelmanumeroita. Ainoastaan Pessi jaksoi hapannaamailla minulle Arvin takia pari viikkoa.
Tässä vielä muutama otos pennuista.
14. heinäkuuta 2008 kello 18.11
Kiitos taas kuvista. Ihania palleroita!
14. heinäkuuta 2008 kello 20.17
Voi apua, mitä palleroita! Runne on myös aivan ihanan värinen!
14. heinäkuuta 2008 kello 21.15
Tulihan niitä pentukuulumisia, joita toisaalla blogissa kaipailin! Tämän parempaa sadepäivän piristystä on vaikea keksiä – toinen toistaan suloisempia villavauvoja.
Jännityksellä jään odottamaan, miten laumaan tulo sujuu, miten pieni otus ottaa paikkansa ja millä lailla koirat silloin käyttäytyvät.
Huh, tällaisia kuvia katsoessa on pidettävä pää kylmänä, ettei koirakuume iske.
14. heinäkuuta 2008 kello 22.11
Minuun on iskenyt koirakuume jo kauan sitten, eivätkä nämä kuvat helpota yhtään
!
Helsingissä kun ei mitään naapurin seropi-rakin yhtä sekarotuisia pentuja noin vain löydy. Tottakai koiruus on aina se rakkain menoreikä, mutta tuntuu pahalta, että ei voi ottaa vaikkapa koditontakaan koiraa, koska ei ole sitä e300.
On tosin vähän masentavaa, kun ei oikeasti ole varaa hankkia pentua, vaikka hyvä koti olisi tarjolla. Rotukoirat ja joskus seropitkin maksavat satoja euroja…
14. heinäkuuta 2008 kello 23.38
Ihania!
Minullekin tuli pentu jokin aika sitten, eri rotuinen tosin. Saatiin mennä jo kotona olevan koiran kanssa katsomaan pentua kasvattajan luokse ja varmistettiin näin, että tulevat varmasti toimeen keskenään. 
Ja ovat kyllä ylimpiä ystävyksiä!
Kohtahan se pikkuinen tulee jo teillekin! Onnea!
15. heinäkuuta 2008 kello 8.50
Ihania, oikein suloisia ja pusutteltavia pikku palleroita
Toivottavasti lauma ottaa omakseen…
15. heinäkuuta 2008 kello 11.53
Voi että!! mahtavia!
voi miksi, miksi olen allergikko, ottaisin oitis itselleni tuollaisen karvaisen ystävän…
15. heinäkuuta 2008 kello 14.21
Aivan ihania palleroita
Väkisinkin tulee hymy…
15. heinäkuuta 2008 kello 14.25
Mirkku: Kyllä koira on AINA menoerä, joten jos koiraa ei ole varaa hankkia edes alkuun niin kannattaa miettiä onko jatkossakaan. Parhaassa tapauksessa pennun kuluihin ei tule kuin rokotukset, tarvikkeet ja ruoat sekä vakuutus, mutta jos jotain sattuukin tai tulee sairauksia, niin kulut voivat olla paljon isommat ja yht äkkiä se 300 e alkaakin tuntua pieneltä summalta. Tapaturmissa yms. vakuutus korvaa osan, mutta ne rahat tulevat jälkikäteen eli jättäisitkö koiran viemättä eläinlääkäriin, jos sitä 300 euroa ei ole?
16. heinäkuuta 2008 kello 10.58
On kyllä maailman suloisimpia palleroita! Eikä varmaankaan ollenkaan pehmeitä… Alimmissa kuvissa näyttävät pumpulipalloilta eikä enää niin pieniltä karhuilta
Toivottavasti kuulemme Runnesta jatkossakin, ja näemme hurmaavia pentukuvia, niin kauan kuin pentuaikaa riittää.
Ja sitten Mimmu, jos jollain ei nyt ole varaa ottaa koiraa, tarkoittaako se automaattisesti, ettei sitä olisi jatkossakaan? Ihmisten rahatilanteet muuttuu. Esim. kun opiskelija valmistuu, ja sattuu jopa pääsemään töihin, tulot kasvavat! Silloin on jo varaa koiraan, ja parhaimmillaan jopa niihin yllättäviin menoihin.
Tsemppiä Mirkku, kyllä sinä sen koiran vielä joskus saat!
16. heinäkuuta 2008 kello 16.16
Henna, Mimmu varmaankin tarkoitti sitä, että jos ei ole varaa laittaa muutamaa satasta koiran ostohintaan, kuinka voisi olla varaa koiran terveydenhoitoon ja ruokintaan sekä muihin kuluihin, jotka helposti tekevät ison loven kukkaroon.
Toki siinä vaiheessa, kun talous kestää koirasta aiheutuvan _jatkuvan_ rahanmenon, koiran voi hankkia.
Itse ostin pari vuotta sitten 800e maksaneen koiranpennun, jonka kaikkin kuluihin on varmasti uponnut ainakin tonni, vaikka kaveri on ollut muutamaa silmätulehdusta lukuunottamatta terve ja syö edullista jahti&vahti -koiranruokaa. Koiran ylläpito on yllättävän kallista.
18. heinäkuuta 2008 kello 15.58
Kiitos kommenteista. Tästä koirien todellisista pitokustannuksista voisi kirjoittaa enemmänkin, ja esitänkin sen blogisteille pyyntönä. Mitä koira maksaa vuodessa? Me koirattomat ja koiraa hankkivat saisimme siitä paljonkin tietoa, vaikka tuskin kallis ylläpito kuitenkaan estää ketään ottamasta koiruutta. Ja onko se loppujenlopuksi niin kallista? Mikä siinä maksaa, jos koira on esmes terve? Mitä barffaus maksaa vs. tavallinen muona? Onko eläinlääkäreiden taksoissa eroja? Ja onko joku koskaan nukututtanut koiransa sen takia, ettei ole ollut varaa hoitoon?
Tarkoitin todellakin sitä, että juuri nyt minulla ei kertakaikkiaan ole e300 pelkästään koiran ostoon, koska tiedän kyllä, että se tulee maksamaan enemmän jatkossa. Kertamaksuna e300 on mahdoton mun kuukausituloilla; olen osa-aikatöissä (duuni muuttuu kokopäiväiseksi syyskuussa) eikä palkkani ole mitenkään päätähuimaava. Toisaalta, olen juuri nyt osa-aikatöissä, eli minulla olisi erittäin paljon aikaa olla pennun tai vaikka rescue-koiran kanssa.
Sen takia tilanne tuntuukin vähän kohtuuttomalta ja lähes ahdistuttaa, koska haluaisin antaa koiralle mahdollisimman hyvän alun kanssani, mutta kun kokopäivätyö alkaa (eli minulla olisi varaa edes hannkia koira), minulla ei olisi yhtä paljon aikaa koiralle sen ensimmäisinä viikkoina.
Olen itseasiassa ottanut yhteyttä rescue-tarhaan Tallinnassa, ja jutellut Apula-sivuston palstoilla lahjoitettavista jo vähän vanhemmista koirista. Toivottavasti natsaa!